Raakile osa 12

Herään aamulla ennen Petriä. Päästän Jaskan aitaukseen ja tutkin eilisiä viestejä. Terhillä on ollut paljon asiaa... Huh huh.

"Minna, mä tarviin sua nyt, Mikko vietiin johonkin huuhteluun, vastaisit nyt. Anna anteeks."

"Älä vaan vastaa. Mä en tarvi sua. Haista vittu. Tää on kaikki sun syytä".

Vastaajan viestit kielivät samaa. Mietin että paljonko Terhi ehti juoda sitä ihan vaan vähän laitettiin viinaa boolia kun noin mieli muuttuu tiheään. Samassa puhelin soi. Voi vittu, soittaja on kukapa muu kuin Terhi. Kai se on pakko vastata.

M: Huomenta.
T: Anteeks, oikeesti, anteeks. Mä olin kännis ja hermostunu ja vähän vaikka mitä. Anteeks. Mä olin jo ihan varma että mä menetin sut.
M: Kannattasko sun seuraavalla kerralla ihan vähän miettiä ennenku alat kännis lähetteleen tommosia viestejä. Mitäs Mikko?
T: Sillä on ihan kamala krapula. Pyysi mua salakuljettaan sille kaljaa mutta enhän mä sillai voi tehdä. Sitte se haukku mut taas kun en suostunu.
M: No et todellakaan vie sille sinne mitään kaljoja. Oletteko vielä sairaalas?
T: Mä odottelen Mikon äitiä, se tuo mulle auton lainaks että pääsen kotiin suihkuun.
M: Entäs Mikko?
T: Se on tiputukses ja syö jotain hiilitabuja. Lääkäri puhu jostain vierotuksesta mutta mä sanoin kyllä heti että Mikko ei ole mikään narkkari.
M: Jos se lääkäri tarkottiki viinaa?
T: Ei Mikko juo kovin usein ja onhan se aika hallittua kun se ottaa.
M: On vai.
T: Älä heti tuomitse yhden kerran takia.
M: Eikös näitä kertoja ole jo kaks. Ei se ihan normaalia ole että jätkä vetää purkillisen kolmiolääkkeitä viinan kans, ei se vaan ole, kyllä säkin sen ymmärrät.
T: Mikolla on nyt vähän vaikeeta....
M: Sä olet kans yks sanonko mä mikä. Mä en nyt jaksa. Moi,

Ei voi kauhalla pyytää jos on lusikalla annettu. Huh huh. Jaska kaivaa luun maasta, tarkistaa ettei kukaan näe ja piilottaa sen metrin päähän. Kuulen sisältä ääniä. Petri on heränny.

M: Huomenta.
P: Huomenta. Ootko kauan ollu jo hereillä? Tiedäks ettei tollai saa toista hylätä.
M: Hupsu, en mä oo.
P: Onko jo kova kiire Kukkaiskujalle, ilmeestäs päätellen oot lukenu jo viestit.
M: Mulla ei ole kuule kiire enää mihinkään.
P: Hyvä. Mä keitän ny kahvit.

Me juodaan kahvit takapihalla, kattellaan samalla Jaskan loputonta kaivamista. Petrin puhelin soi.

P: Petri.
Mikko: Moro, tule nyt hakeen mut täältä pois.
P: Mikko?
M: No minä juu, kuka muu sitte? Oikeesti, mä kuolen tähän krapulaan, tule ny hakeen mut täältä vittuun.
P: Mä olen mökillä.
M: Mitä sitte, vittujako se mulle kuuluu missä sä olet, tulet hakeen mut ja sillä selvä. Sun takiashan mä olen tää.
P: En kyllä tule. Mulla on täs hommat kesken että makaa sä nyt vaan siellä, pyydä taksilappu ku saat luvan lähtee kotio. Minä en tule ja piste.
M: Haista vittu, on siinä kans kaveri.

Petri lyö luurin Mikon korvaan.

P: Se mies on ihan sekasi.
Minna: Mikko vai? Niin on. Se muuttu kyllä tosi oudoks ihan pienellä aikaa. Käyttääköhän se huumeita?
P: Mistä sitä tietää. Hullu se on. Sitä olis pitäny lähtee hakeen kotio. En varmaan mene. Syytti mua että joutu sairaalaan.
M: Voi sua, tules tänne, äiti pussaa pipin pois.

Halaamme toisiamme tiukasti, ollaan vähän niinku samas tilantees ja samojen ihmisten takia. Hienoa, meillä on jotain yhteistä.

P: Mitäs tehtäis? Haetaanko ruokaa jostain vai mennäänkö syömään johonkin? Mulle käy kumpi vaan.
M: Me voitais hakee kaupasta jotain ja tehdä ite. En oo yhtään sosiaalisella tuulella. Onko sulla ollu kauan jo tää mökki, meinaan vaan että tietääkö Mikko ja Terhi missä tää on.
P: On tää muutaman vuoden ollu, on ne tainnu tää kerran käydä. Meinaaks että ne tulee tänne?
M: Mistä niistä tietää...
P: Onhan meillä toi Jaska, usutetaan se niiden kimppuun jos ne tulee.

Nauran taas ihan katketakseni. Puen äkkiä päälleni ja nostan Jaskan takapenkille. Petri jää koiran kanssa autoon siksi aikaa kun kipasen kaupassa. Ostan jälleen kaikkea enkä lopulta mitään. Taio nyt näistäkin jotain ruokaa, voi mua.. Ajellaan hetki ympäri kylää ja kattellaan ihmisten touhua. Röllit on virkeenä puistonpenkillä, yks niistä tulee kohti penkkiä mäyräkoira kädessään. Hampaattomat suut vääntyvät hymyyn, tämä on onnen päivä. Noilla ei ole näitä murheita mitä meillä. Onkohan niillä muuta murhetta kuin juomisten loppuminen. En silti kadehdi. Hyi. Petri ajaa mökille jotain ihan eri reittiä. Jaska vinkuu takapenkillä, kai se luulee ettei näe luitansa enää koskaan. Päästän sen vapaaksi, tuskin se mihinkään kauas lähtee. Eikä se lähde, juoksee suoraan ovelle odottamaan että pääsee mökin kautta takapihan aitaukseen tarkistamaan onko kaikki hyvin. Petri avaa koiralle ensin etuoven ja sitten takaoven. Kannan ostokset sisään ja katselen mitä tuli ostettua.

P: Mitäs aiot noista tehdä?
M: En mitään, eikös sulla ollut täällä kokki talon puolesta?

Naurahdan ja Petri nipistää mua perseestä. Ihmettelen jälleen ääneen miten läskiin voi sattua. Petri nojaa pöytään ja ihmettelee ostoksia. Lupaan tehdä jotain jos se lupaa mennä pois jaloista. Mies ymmärtää yskän ja poistuu ulos leikkimään Jaskan kanssa. Keitän nuudeleita ja heitän joukkoon kermaa ja tonnikalaa. Väri on kuvottava joten herne-maissi-paprika-pussi pääsee samaan kattilaan. Samalla teen aneemisen salaatin.

M: SYÖMÄÄN!

Jaska on ensimmäisenä paikalla. Häntäkin heiluu normaalia enemmän. Petri tulee heti koiran jälkeen.

P: Mitäs hyvää se äitee on laittanu meille?

Läpsäsen sitä perseelle hyväntahtoisesti. Jaska haukahtaa. Se on kuullut jotain. Auto. Tänne tuli auto. Kuka perkele tänne nyt änkee. Näen ikkunasta vilauksen punaisesta menopelistä. Kuka se voi olla. Petri menee avaamaan oven. TERHI!

T: Täällä sitä vaan kuherrellaan vaikka ystävä makaa sairaalassa.
P: Älä nyt sinäkin alota. Miten sä tänne osasit?
T: Ai, tulinko häiritsemään nuoren parin lempeä. Mulla on navigaattori.
P: Ootko auton ostanu?
T: No en, se on anopin. Missä Minna on?

Samalla hän rynnii sisään ja astelee mua kohti. En voi uskoa että toi on se sama Terhi jonka mä tunnen. Nainen on niin räjähtäneen näköinen ja käyttäytyy oudosti. Vetääköhän se samoja nappeja miehensä kanssa.

T: Sä olet nyt varmaan helvetin tyytyväinen.
M: Niinku mistä?
T: Mikko viedään lataamoon. Se on kuulemma itsetuhoinen. Sä olet sanonu niin. Jumalauta nainen. Mä olen luullu että me ollaan parhaita kavereita.
P: Lataamoon?
T: Niin, se että se otti lääkkeensä oli kuulemma itsemurhayritys. Se menee nyt johonkin vitun laitokseen miettiin että miks se haluaa tappaa ittensä. Mä sanoin heti että lääkärit on vääräs. On kuulemma todistajanlausunto ja poliisien asiakirjois mainintoja. Mitä sä olet menny niille puhuun? Pitäisit huolen kuule vaan omista asioistas. Jaa mutta eihän sulla ole mitään omaa.
P: Nyt Terhi jumalauta turpa kiinni. Noin et puhu Minnalle.
T: Älä sä saatana sekaannu tähän.
P: No aivan varmaan sekaannun, mä olen sekaantunu jo. Nyt menet pihalle rauhottuun.
T: Mutta...
P: MENE!

Oho, lähteepäs Petristä iso ääni kun se suuttuu, pitääpä muistaa etten suututa. Vai että mun syy, no hyvä. Kuulen kuinka auton ovi lyödään liian lujaa kiinni ja pihasta lähdetään ruopien. Kun ei nyt ajaisi mettään.

P: Mikähän ton oli?
M: No kai sitä harmitti...
P: Ei ku mä tarkotin etten ole nähny sitä koskaan tollasena.
M: Millasena?
P: Että se on noin asiansa päällä. Yleensä se ei kyllä pahemmin itteensä ole puolustellu.
M: Totta.

Ihan hyvä että Mikko menee lataamoon, saisivat viedä Terhinkin. Näköjään.

M: Nyt syödään vaikka tänne tulis kuka.
P: Juu, ehdottomasti. Tuskin se takas tulee. Aika hätäseen lähti, kun ei nyt vaan sattuis mitään.

Kyllä tätä nyt syö mutta ei tämä mikään gourmet nautinto ole. Petrille onneksi maistuu, ottaa lisääkin. Mulle tulee hyvä mieli, se syö mun tekemää ruokaa. Rakastan.

Otamme pikku päiväunet ruuan päälle. No unet ja unet, mutta sänkyyn mennään joka tapaukses. Jaska makaa olohuoneessa matolla ja katselee meitä parvelle. Murahteleekin ehkä vähän. Lopulta nukahdan kuitenkin. Olen niin onnellinen.

Herään kun ovi käy. Jaska murisee. Mitä nyt taas. Missä Petri on. Laskeudun parvelta, ketään ei näy. Kurkin ikkunoista. Taas joku outo auto. Missä kaikki on. Avaan etuoven ja huomaan että Mikko nojaa pihassa olevaa puuta. Terhiä ei näy. Petri tulee mökin takaa ja huokaa nähdessään mut.

P: Soita poliisit, se on taas kännis. Tän paikan osote on Mäntypolku 8. Mä vien sille kaljaa ettei se hermostu.

Luikahdan takas sisälle, ei helvetti, missä se koira on. No ensin soitan poliisit, ei se kovin kauas niin lyhyillä jaloilla pääse. Poliisit lupaavat tulla heti kun ehtivät, ovat melko kaukana. Mietin että pitäiskö mun mennä kans ulos. Jaa mutta jos tää koko homma on mun syytä niin parempi kun en mene. Raotan takaovea ja kutsun Jaskaa kuiskaten. Ei näy. Voi vittu. Avaan oven kokonaan ja kuikuilen missä se oikein on. Jostain kaukaa kuuluu koiran haukuntaa. Ei kai se ole voinut karata. Eihän. Mä en nyt kyllä millään voi lähtee täältä sitä hakemaan. Istun portaalle odottamaan. Jätän oven raolleen, pääsen tästä nopeasti takas sisälle jos tulee tarve. Kuulen samalla miesten äänet. Ne ei lähesty. Ne on tossa nurkan takana.

P: Odota siinä, mä haen meille tuolit.
Mikko: Tuo lisää sitä kaljaakin samalla.
P: Joo mä tuon.

Petri hätkähtää kun näkee mut. Samalla hän laittaa etusormen huulilleen ja kuiskaa hyss. Sitten hän ottaa kaksi tuolia ja vie nurkan taa.

P: Haen ne kaljat viä.

Olen ehkä hengittämättä. En uskalla liikahtaa. Miten se Mikko on päässyt pois sieltä sairaalasta kun sen jalka ei toimi, tuskin ainakaan juoksemalla.

Mikko: Pistäs ny vähä vauhtia, täs koko päivää ole aikaa. Mä olen kato pakomatkalla. Minen semmoseen lataamoon mene.
P: Mihkä lataamoon sua ny oltais viemäs.
M: Mä olen hullu, etkö sitä tienny. Niin ne siä sairaalas sano, olen kuulemma koittanu itteeni tappaa. Kerroin kyllä että jos mä haluaisin kuolla niin se olis sitte menoa. Täs on ny vaan sattunu kaiken näköstä.
P: Juu, on ollu vähä tapahtumaa.
M: En muista siittä kotiinpaluu ehtoosta mitään, mitä vittua sillon oikein tapahtu ku heräsin ste sairaalasta.
P: Taisit ottaa vähän turhan monta lääkettä kerralla.
M: Älä vaan sano että mä olen pyörtyny. Jumalauta se olis noloo.
P: Et sä pyörtyny, vähä oksentelit pitkin terassia.
M: Jaa, no ei kai sen takia tartte sairaalaan mennä jos vähä oksentelee. Ootte te kans.

Poliisit tulevat pihaan. Voi paska, mitähän nyt tapahtuu.

Mikko: Mitä vittua? Oleksä menny soittaan kytät? Ei jumalauta, on siinä mulla kaveri.
P: En ole soittanu. Eihän mulla ole edes puhelinta täs, katto ny.

Petri levittää shortsien taskut ja Mikko rauhottuu vähän.

Poliisi: Päivää. Kukas täällä on ajellu alkoholin vaikutuksen alaisena.
Mikko: Ei kukaan. Täällä vasta aloin ottaan kuppia, kuka sillai on väittäny.
Poliisi: Saatiin ilmoitus että täällä on autolla kulkeva känninen mies.
Mikko: Tippaakaan en ole ottanu ennenku nyt. Kaveri tässä todistaa, etkö todistakki!? Hä? Pete!

Kuuntelen keskustelua hengittämättä. Nyt kyllä jännittää. Jokohan sitä vois mennä näkyville, ei, parempi odottaa.

Petri: Kai se vähän saatto olla ottanu ku se tuli.
Mikko: Pete jumalauta, mitä sä ny...
Poliisi: Otetaas puhalluskoe, siitähän se selviää.
Mikko: Pete jumalauta...

Mikko puhaltaa, poliisi ilmoittaa luvuksi 2 ja jotain. Oho, aika lukemat kaljan juoneelta mieheltä. Poliisit pyytävät Mikkoa ensin nätisti mukaansa mutta koska se ei suostu lähtemään, he vievät sen väkisin. En uskalla vieläkään liikahtaa paikaltani. Kuulen jälleen koiran haukuntaa jostain kaukaa. Nousen ylös ja menen sisälle. Mistä mä ikinä löydän sen koiran, missä välissä se on päässy karkuun. Kyyneleet nousee jälleen mun silmiin. Petri tulee sisälle ja halaa mua tiukasti.

P: Kaikki hyvin, kulta. Ei mitään hätää. Shh..
M: Jaska on karannu.
P: Hä?
M: Jaska on karannu, tuolta mettästä kuuluu jostain kaukaa haukkumista. Mistä mä sen löydän?
P: Miten se sillai. Haetaan se yhtenä.

Menemme ulos ja huutelemme koiraa hetken. Jostain lähempää kuuluu vingahdus. Hetkonen. Eikö se ollutkaan Jaska joku tuolla kauempana haukkui. Huudan koiran nimeä ja taas kuuluu vinkunaa. Missä se voi olla. Petri lähtee ääntä kohden, pysähtyy ja nauraa isoon ääneen.

P: Tules nyt kattoon meidän vahtikoiraa.

Ryntään mökin nurkalle ja näen nolon näköisen koiran mökin alla.

M: Voi sua hölmöä, tule pois sieltä.

Jaska ei liikahdakkaan.

M: Onko se satuttanu ittensä? Miksei se tule.

Petri menee maahan makaamaan ja toteaa ettei se mahdu tulemaan sieltä pois. Petri hakee lapion ja kaivaa maahan kolon. Jaska tulee hitaasti mökin alta pois ja niin nolon näköisenä istuu mun eteen. Otan koiran syliin ja supisen korvaan.

M: Voi sinua, pientä höppänää.
P: Mennäänkö porukalla uimaan? Osaako tuo koira uida?
M: Älä pilkkaa mun vauvaa.
P: Anteeks muru. Niin, mennäänkö? Ei ole pitkä matka.
M: Saako sinne viedä koiria?
P: Saa, se on mun tätin ranta.

Pakkaamme laukun ja lähdemme kohti rantaa. Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu.