Raakile osa 15

Hautajaiset. Kamalin tilaisuus missä voi olla läsnä. Terhi ei ole nukkunut Mikon kuoleman jälkeen ilman lääkkeitä. Maija on ollut vuoroin Mikon äidillä ja meillä. Terhi ei nyt pysty.

Pappi puhuu kauniisti. Maija jokeltelee. Eihän se vielä ymmärrä mitä on tapahtunut. Kaikki muut itkevät. Näen Petrinkin silmissä kyyneleitä. Muistotilaisuus pidetään seurakuntakeskuksessa. Mikon äiti on järjestänyt kaiken. Syömme ja juomme kahvit. Muutama ystävä sanoo jotain kaunista ja kaikki itkee. Tunnelma on painostava. Yksi on joukosta pois.

Muistotilaisuuden jälkeen näen että Mikon äiti vie Terhin mukanansa. Hyvä niin. Me menemme kotiin. Istumme hiljaa koko matkan. Ei ole mitään sanottavaa. Itkettää. Voi Terhiä, kuinka se ikinä oppii elämään tämän asian kanssa. Tekisi mieli soittaa, pitää vaikka vaan linjaa auki. Olla läsnä. Onneksi Mikon äiti hoitaa niitä kumpaakin.

Muutama viikko hautajaisten jälkeen oloni on outo. Tajuan että menkat ovat myöhässä. Tarkistan kalenterista, jumalauta 6 viikkoa. Ei kai, voisinko olla. Lähden apteekkiin, en huomaa että laitoin eripari kengät. Juoksen eriparikengät jalassa kotona suoraan vessaan. 3 minuuttia. Elämäni pisimmät 3 minuuttia. Kaksi viivaa. Missä vitussa se ohje on. Kaksi viivaa - raskaana. Pyörryttää. Otan tukea hyllyn reunasta. Raskaana. Minä olen raskaana. Onko se hyvä juttu vai huono juttu. Haen puhelimen, istun sohvalle ja soitan Petrille.

P: Moi muru, tuliko jo ikävä?
M: Mä olen raskaana.
P: MITÄ?
M: Mä olen raskaana.
P: Oho.
M: Mä vastustan aborttia.
P: Hä?
M: Niin että jos sä et halua tätä lasta niin mä pidän sen silti. Mä en aborttia tee.
P: Kuka täs nyt mistään abortista on puhunu.
M: Ei kukaan...
P: Hei, mä tulen kohta sinne. Vien ton mummelin tästä vielä kotiin. Nähdään ihan kohta.

Petri on lupautunu ajaan täks päivää taksia. Mä olen raskaana. Minä. 6 viikkoo ehkä jo. Googletan raskauteen liittyviä asioita. Laitan tupakka-askin roskikseen, hävitän samalla tuhkakupin ja kaikki tulentekovälineet.

P: Mitä sä teet?
M: Nyt on siivottava kaikki vauvaa vahingoittava pois.
P: Kulta rauhotu.
M: Anteeks. Mitä mieltä sä olet tästä?
P: Tää tuli vähän äkkiä. Miten se on edes mahdollista...
M: Sä et halua tätä.
P: Haluan! Tai siis kyllä mä haluan. Tottakai. Mä rakastan sua.

Päästän itkun. Olen niin onnellinen. Kuinka äkkiä mun elämä muuttu just semmoseks kun haluan. Mulla on ihana mies ja nyt ihan kohta se kauan kaivattu vauva. Halaamme toisiamme ja tunnen oloni paremmaksi kuin koskaan ennen.

The End.