Raakile osa 13

P: Pomo soitti, pitäs heittää tänään pari keikkaa vähän pidemmälle ja eka keikka on parin tunnin päästä.
M: Selvä, mä pakkaan kamat niin lähdetään.
P: Voit sä tännekin jäädä.
M: Jaa tänne keskelle mettää?
P: Onhan sulla vahtikoira.

Petri nauraa päälle ja muakin alkaa naurattaan. Vahtikoirapa hyvinkin, Jaska nolostuu, aistii mitä ilmeisemmin että nauretaan sille.

Kotimatkalla on hieman haikee fiilis, olishan tonne mökille voinut jäädä, vaikka koko loppuelämäksi. Ihan hyvä silti mennä välillä katsomaan mitä Kukkaiskujalle kuuluu. Missähän se Mikko menee? Onko Terhi vielä vihanen. No, eiköhän kaikkeen tule vastaus vielä tämän päivän aikana.

M: Hyvää työpäivää kulta.
P: Kiitti, jos mä tulen sitte yöllä sun viereen?
M: Joo, tule vaan. Haluatko sä oman avaimen mun luo?

Mitä mä nyt sanoin, toihan oli melkein kosinta. Voi ei...

P: Saanko mä semmosen?
M: Haluatko oikeesti?
P: Joo, olishan se kätevä. Mulla ei ole ku yks avain tohon mun kämppään kun mummulla on se toinen mutta jos mä teetän sulle oman. Joo, niin me tehdään.

Haen avaimen ja saan palkaksi pitkän suudelman. Taas heikottaa polvista. Jaska suuntaa suoraan yläkertaan. Sen on varmaan väsy kaikesta siitä vahtimisesta. Puran tavarat ja laitan pyykkikoneen päälle. Makoilen sohvalla enkä pysty keskittymään mihinkään. Kirottua tämmönen. Pitäiskö soittaa Terhille. Vai menisinkö käymään. Perkele kun ei voi koskaan tietää millaseen tilanteeseen siä kävelee sisään jos sinne menee ilmoittamatta. Antaa olla, kai se yhteyttä ottaa jos tarvitsee. Päätän soittaa äidille. Nythän mulla on oikein asiaakin.

Äiti: Moi Minna muruseni. Mikset sä ole vastannu vaikka mä olen soittanu. Olen ollu täällä huolesta harmaana. Onhan kaikki hyvin, onhan. Anja sano että siellä on käyny poliisit monta kertaa ja se naapurin mies on tehny jotain kamalaa. Kerros nyt kaikki.

Kiva tuo Anja. Se asuu tuossa hetken matkan päässä. Istuu puutarhassaan keinutellen kaikki päivät ja tietää toisten asiat paremmin kun ne itse. Siltä vois oikeesti mennä kysymään mitä mulle kuuluu. Se on äidin vanha koulukaveri. Ne on tunteneet ihan pienestä asti ja pitäneet yhteyttä koko ikänsä. Anja asui joskus ulkomailla, Turkissa ja houkutteli meidän äitiäkin sinne. Vedin herneet nenääni kun luulin pienenä että Turkissa on talvi kokoajan ja siellä täytyy kulkee turkki päällä ja mä vihaan talvee. Hieman hymyilytti kun selvis mikä maa se semmonen Turkki oikeesti on.

Minna: Moi. Anteeks etten ole vastannu. On ollu täs vähän kädet täynnä. Joo, Mikko on vähän toilaillu. Tai no, ei niin kovin vähääkään. Sillä on nyt joku isosti hullusti.
Ä: Kuinkas se sen vaimo jaksaa ja se niiden vauva? Voi kauheeta että mies menee ja tuhoo elämänsä kun kaikki pitäs olla hyvin.
M: Terhi suuttu mulle joten en tiedä nyt ihan just viimesintä vointia. Äiti, mulla olis sulle kerrottavaa...
Ä: Ihanaa, sä oot raskaana, musta tulee vihdoin mummu. Voi Minna, ihanaa. Äläkä yhtään huolehdi, mä autan kyllä, mehän voitais tulla sitten sinne kun se vauveli syntyy, onhan sulla siellä tilaa. Ihanaa.
M: En mä ole raskaana.
Ä: Ai..
M: Mä olen löytäny ittelleni miehen.
Ä: MITÄ? Meidän Minnalla mies. Nyt on maailman kirjat sekasin.
M: Äiti....
Ä: No on sekin ihan kiva uutinen. Kukas tämmönen prinssi nyt sitten on?
M: Se asuu tossa naapurissa ja...
Ä: Ai se Mikko?! Nyt tyttö kuule mietit vähän.
M: SE EI OLE MIKKO!! Se on Petri, asuu tossa Mikon vieressä olevassa talossa. Viljanen on sukunimi, se ajaa lomallansa taksia ja muuten tekee konehommia. Se on tosi ihana ja mä olen ihan rakastunu.

Oho, puhuinpa nopeesti. Mutta äidin kanssa on pakko. Toisessa päässä on ihan hiljaista. Melkein ehdin jo kysyä että haloo kun yhteys palaa.

Ä: Viljanen. Hetkonen. Aa, sä tarkotat sen mummelin tyttärenpoikaa. Mutta eihän se asu siinä naapurissa. Sen mummu asuu siinä. Voi kulta pieni, onko se poika nyt jo huijannu sua.
M: Ei ole huijannu. Se mummu muutti vanhainkotiin ja Petri asuu nyt tossa.
Ä: Millanen mies potkasee mummunsa pihalle että saa itte talon. Kamala kohtalo vanhalla naisella. Ja sinä menet ja rakastut semmoseen. Voi kauheeta. Millai mä olen sut oikein kasvattanu.
M: Äiti, mä lopetan nyt, et sä tajuu. Mä soitan sulle myöhemmin. Moi.
Ä: Mutta laps kulta kyllä sun täytyy tajuta...

Lyön luurin kiinni. Meidän äiti se ei vaan itte tajua. Sillä on aina ollu liian vilkas mielikuvitus. Se on kirjailija. Se on aina kirjottanu päivätyönsä lisäks. Yhtäkään sen kirjaa en ole ikänä lukenu. Ei ole tarvinnu. Se on kertonu ne mulle lyhennetysti joten tiedän kyllä jos joku niistä puhuu ja on ne kaikki rivis tos hyllys. Voi äiti. Vai että Petri on potkassu mummunsa ulos. Jep, niinhän se teki kun hyvää hyvyyttänsä tuli pitämään pirttiä pystyssä.

Pilaanko päiväni lopullisesti ja soitan sille Terhille. Menen takapihalle, Jaska ryntää ohitseni kuin kirkas salama. Maalaisilma tekee siitä hullun, ikänä se ei ole juossut täällä kotona paitsi pentuna ruokakupille. Kyllä mun on pakko soittaa. Tuli mitä tuli.

T: Moi...
M: Moi. Mitäs sulle?
T: Ihan paskaa. Joko sä olet kotona?
M: Joo, just vähän aikaa sitten tulin.

Katon kelloa, ai mä olen ollu jo monta tuntia kotona. Oho, meneepäs aika nopeesti kun haaveilee.

T: Saanko mä tulla käymään?
M: Tuu vaan, on kiva nähdä Maijaa pitkästä aikaa.
T: Maija on Mikon äidillä. Mä en nyt jaksa hoitaa ketään.
M: Ai...

Suljen puhelimen. Mitä se Terhi nyt oikein meinaa. Miks Maija on kokoajan Mikon äidillä. Mitä helvettiä täällä taas tapahtuu. Terhi kävelee suoraan ovesta sisään ja istuu viereeni takapihalle. Onkohan se nukkunut lainkaan kun on noin pahan näköinen. Voi raukkaa..

M: No? Kerros nyt mitä sulla on sydämmellä.
T: Mistähän sitä alottais.
M: Kokeile alottaa ihan alusta.
T: Mikko on nyt sitten taas sairaalassa. Sillon ku poliisit haki sen sieltä teidän mökiltä niin se oli saanu jonku kohtauksen. Se on tajuttomana. Joku verisuoni katkennu päästä. Johtuu kuulemma siitä kolarista. Niin ja viinasta ja stressistä ja vaikka mistä.
M: Hui. Kamalaa. Eikö ne huomannu sitä silloin sen onnettomuuden jälkeen.
T: Ei, ne oli keskittyny vaan siihen kun sen toinen puoli ei pelaa. Nyt ei sitten tiedä yhtään mitä seuraavaks tapahtuu. Mikon äiti lupas hoitaa Maijaa ihan niin kauan kuin on tarvis. Mä en oikeesti vaan jaksanu.
M: Ymmärrän. Tai siis kuvittelen ymmärtäväni.
T: Kysyin lääkäriltä että voiko Mikko kuolla. Lääkäri sano että ei tänne ketään ole koskaan jääny. Tajusin vasta kotona että se oli kevennys. Porasin silmät päästäni siä sairaalas. Melkein hävettää.
M: Olipa tyhmä lääkäri.
T: Saanko mä nukkua täällä? Mä en halua mennä kotiin. Siellä on niin.....yksinäistä.
M: Joo, tottakai. Haluatko nukkua vaikka mun sängys niin me nukutaan tos sohvalla.
T: Enkö mä saa Jaskaa mun viereen? En mä yksin osaa...
M: Tottakai sä saat, ei semmosta tarvi kysyä.
T: No sä sanoit että me nukutaan tos sohvalla. Ketä sä sitte tarkotit?
M: Petri tulee tänne yöks.
T: Olisit nyt heti sanonu. Hö. En mä sitten jää. Mä menen kotiin, saatte olla rauhas.
M: Sä voit ihan hyvin jäädä.
T: Miten mä Minna koskaan korvaan sulle tän kaiken.
M: Otat ittees niskasta kiinni, et anna sen Mikon haukkua sua niin sunkaan ei tarvi sitte huutaa mulle. Jooko?
Terhi kapsahtaa mun kaulaan. Mä en käsitä. Se on ny haukkunu mua ainakin viikon melkein joka päivä, puhelimen viestiosio ja vastaaja on täynnä sen vihaviestejä ja täs me nyt sitte halaillaan niinku kaikki olis kyllä. On tämä elämä ihmeellistä.