Raakile osa 11

PV: Mihin sä haluaisit että ajettais?
M: En mä osaa sanoa.
PV: Haluatko mökille yöks? Pitäiskö hakee Jaska mukaan?
M: Voisko se tulla?
PV: Tottakai. Pysyykö se pihassa vai pitääkö sillä olla hihna. Voitais rakentaa sille semmonen aitaus sinne takapihalle.

Tekis mieli päästää poru, nyt jo suunnitellaan tulevaisuutta. Ei saa innostua liikaa.

M: Yleensä pidän sitä narus kun se on semmonen höpsö.
P: Ihan niinku emäntänsä.
M: Joo, lihava ja höpsö.
P: Et sä oo lihava, sä oot just sopiva. Sopiva mulle.

Nyt en voi enää pidätellä. Tunnen nenäni muuttuvan punaseks, kyyneleet nousee silmiin. Niiskutan.

P: Mikä hätänä? Mikko vai?
M: Ei. Kaikki on ihan hyvin. Liiankin hyvin.
P: No sitten saat itkee.

Niiskutan hetken ja totean että nyt riittää. Kohta Jaska jo istuu takapenkillä ja kattelee ruskeilla silmillänsä että mitä nyt tapahtuu. Petri ajaa varovasti ettei se putoo penkiltä. Taas niiskututtaa.
Perillä kävelen Jaskan kans pienen lenkin mökin ympärillä. Täytyyhän sen saada merkata uus reviirinsä. Petri pystyttää sillä aikaa pikasesti puutarhaverkosta pienen aitauksen takapihalle. Päästän Jaskan sinne. Se näyttää uljaalta. Tää mettä on sen oma nyt. Heitän sille pari luuta. Heti alkaa valtava kaivaminen. Petri nauraa että murtovarkaat juoksee karkuun kun näkee että täällä on näin myllätty. Nauran niin että vedet valuu silmistä.

P: Katottaisko nyt se leffa?
M: Joo, katotaan vaan. Mitäs sulla olis tarjolla?
P: Täältä löytyy vaikka mitä, mennään kattoon.

Jaska jää pihalle, se ei nyt ehdi millään sisälle kun sen täytyy tappaa se luu ja haudata se ja sen jälkeen sitä pitää vielä vartioidakkin. Ei ole helppoa olla koira. Se ei tainnu huomata että niitä luita oli kaks...
Annan Petrin valita leffan, mulle on ihan sama kun vaan saadaan olla kahden.

M: Koskas tarjoilija saapuu? Vähän tekis mieli nyt jotain..
P: Höpö, mä olen sun tarjoilija tänään. Mitä neidille sais olla?
M: Mä ottaisin yhden pusun, niskahieronnan ja lasin vettä, kiitos.
P: Toiveenne on lakini, pieni hetki.

Petri katoaa nurkan taa. Olen ehkä kuollut ja taivaassa. Ai niin, puhelin, mihin mä sen laitoin. Laitan sen äänettömälle. Nyt ei saa kukaan häiritä. Tai siis nyt ei saa Terhi häiritä. Petri tulee takas. Ihana, sillä on pyyhe käsivarrella ja toises kädes on viinilasis vettä. Nauran ihan kippuras kun se pokkaa mun edes.

P: Vetenne, arvon neiti.
M: Sä oot ihan mahdoton.
P: Juos nyt niin toteutan seuraavan toiveen.

Juon kuin ajokoira koska muistan kyllä mitä tilasin. Hyvä että saan lasin pois kädestäni kun tarjoilijapoikani kaatuu päälleni ja pussaa kuin viimestä päivää. Taas tekis mieli itkeä.

P: No niin, nyt sitten istut tohon lattialle, täs on tyyny. Mä haen tosta vielä hierontaöljyn ja sitte aletaan. Laitatko sä sen leffan.

Otan tyynyn ja levitän ahterini sen päälle. Kukaan ei tietäis koko tyynyn olemassa olosta jos nyt näkis. Helvetti kun täytyy olla ihmisellä iso perse. Petri palaa. Se on ottanu oikein paidan pois. Sen housut roikkuu lanteilla. Sen kupeet herättää mussa pedon. Navasta alaspäin lähtevä karvoitus on jotain mieletöntä. Huokaisen ihastuksesta. Leffa alkaa, samoin hieronta. Tämä mies on hieronu ennenkin. Aaahh...
Samassa puhelin soi. Mutta se ei ole tällä kertaa mun.

P: Voi vittu. Mun on ny kädet öljys, voisiksä kattoo kuka siä soittaa.
M: Täs on pelkkä numero.
P: Kuka tämmöseen aikaan soittaa?
M: Olisko se sieltä sairaalasta.
P: Vastaa sä.
M: Sun puhelimeen? En mä voi...
P: Vastaa vaan, ei mulla ole salaisuuksia.
M: Minna.
Tuntematon: Anteeks väärä numero.
M: Se löi luurin korvaan, sano vaan että väärä numero. Varmaan oli joku sun entinen heila joka pelästy kun mä vastasin.

Petri puristaa ihan hullun lujaa niskasta.

P: Nyt lopetat tommoset puheet tai saat piiskaa.
M: Mistä tiedät etten tykkäisi semmosesta.
P: Pervo. Nyt hiljaa ja nauti.
M: Kyllä herra kersantti.
P: Sä oot ihan sekasin.

Leffa on ihan outo. Ilmeisesti joku sikahauska komedia, huumori menee kyllä multa ohi, keskityn niin tähän helvetin hyvään oloon.
Jaska haukkuu. Käyn päästämäs sen sisälle ja se oikein puhkuu intoa. En oo ennen nähny sitä noin energisenä. Sekin siis viihtyy täällä. Hyvä. Kun se saa tutkittua joka kolon mökistä se tajuaa tikkaat joita pitkin mennään parvelle.

P: Sinne et kyllä mene. Se on mun ja äitin oma.

Äitin. Oi, mä ihan sulan hyvän olon tunteesta. Onneks Petri ei ole allerginen koirille. Se olis kamala tilanne. Jaskasta en luovu. Onneks ei tarvi. Jaska kattelee tikkaita ja Petriä vuorotellen. Lopulta se luovuttaa ja menee maate keskelle lattiaa. Tää on nyt sen mökki. Tulkoon vaikka karhu, aivan sama, minä vartioin täällä.

P: Lämmitetäänkö sauna vai palju vai kumpikin?
M: Eikö tommosta paljua kuulu lämmittää monta tuntia?
P: Onko sulla kiire johonkin? Etkös sä ole lomalla?
M: Ei ole kiirettä, lämmitetään kumpikin. Saanko mä nyt auttaa?
P: Mitäs neiti tahtois tehdä? Jos mä kannan puut niin laitatko sä valkeet?
M: Kuulostaa reilulta.

Lähdemme lämmityspuuhiin. Jaska jää makaamaan, se ei nyt ehdi, se vahtii.
Ennen saunaa vilkaisen puhelintani. 5 puhelua Terhiltä, 3 tekstiviestiä, 2 viestiä vastaajassa. Pitäiskö lukea ja kuunnella. Vai odottaisko huomiseen.

M: Petri? Mitä mieltä olet? Terhi on kaivannu, kuuntelenko viestit vastaajasta, tää on kolme tekstiviestiäkin.
P: Tuleeko sun taas paha mieli ja jäät miettiin niitä jos kuuntelet.

Niinpä. Se voi olla että jään taas vatvoon niitä. Mutta kun mua kiinnostais ihan kamalasti tietää. Luen ekan tekstiviestin. "Vittu teitä, tää ollaan ny sairaalas, Mikko sammu jo ambulanssiin, sitä koitetaan tos ny herätellä. Mä vihaan sua. Sä pilasit meidän bileet!"
Joo, ei mun tarvi tietää enempää, ei nyt. Sammutan koko puhelimen ja riennän saunaan. Petri on laittanut löylyveden sekaan minttua, ihana tuoksu valtaa koko saunan, samalla unohdan saamani tekstiviestin. Elän hetkessä. Hah!

P: Otatsä lonkeron tai kaljan? Siideriäkin on.
M: Mä voisin ottaa lonkeron jos säkin otat jotain.
P: Voit sä ihan yksinkin ottaa, mutta otan mä. Enää ei tarvi ajaa.
M: Haenko mä?
P: Et, mä haen kyllä, sä odotat kiltisti tää.

Petri tulee takas ja pysähtyy kuin seinään.

P: Olisitko sä halunnu juoda lasista?
M: Hä? Mitä sä ny höpötät, anna tänne se tölkki. Höpönassu.
P: Ei sun olonen nainen voi juoda tölkistä.
M: Miksei?
P: Sä oot liian hieno sellaseen, mä haen sulle lasin.
M: Nyt et kyllä mene yhtään mihinkään, anna tänne nyt vaan, en mä mikään hieno ole.
P: Olet sä. Sä et vaan ole ite sitä huomannu vielä. Tän kerran saat juoda tölkistä.
M: Oletko sä kauan ajanu taksia?
P: Tälläi lomalla ajelen, muuten mä teen konehommia.
M: Mitä konehommia?
P: Ajan lavettia ja kaivinkonetta ja semmosta.
M: Miks sä olet lomalla töis.
P: Ei ole ollu muutakaan tekemistä. Paitsi nyt. Otin viikon vapaata ja kun pomo kysy että minkä takia pistin koko homman sun syyks.
M: Etkä?
P: Joo-o, lupasin ajaa koko loman ajan mutta en mä nyt voi. Kauanko sulla muuten on lomaa.
M: Vielä taitaa olla 6 viikkoo.
P: Miten sulla niin paljon on lomaa.
M: Viime vuoden rästejä.
P: Sä oot reipas.
M: Mikä? Reipas? Eipä ole kukaan varmaan kahteenkymmeneen vuoteen sanonu reippaaks.

Tekis mieli kysyä minkä takia ne on aikanansa eronnu, onko sillä ollu paljo naisia, haluaako se lapsia, entäs häät, 200 vai 100 vierasta. Yritän hillitä itteni.

P: Mitä mieltä sä olet lapsista?

Lukeeko se mun ajatuksia...

M: Lapset on ihania.
P: Miksei sulla sitten ole yhtäkään?
M: Yksin on paha lisääntyä.
P: Enää sä et ole yksin.

Olen sanaton. Mitä tää nyt tarkottaa? Että heti aletaan lisääntyyn ja kohta olen kahdeksan mukulan yh.

P: Mä olen aina halunnu kaks lasta, tytön ja pojan.
M: Kai sä tiedät ettei sitä sukupuolta voi itte päättää.

Petri heittää napollisen löylyvettä mun päälle, naurahtaa ja pelästyy.

P: Ei helvetti, siinä oli sitä tuoksua. Pidä silmät kii, mä haen sulle puhdasta vettä. Anteeks, anteeks ihan kamalasti.
M: Ei täs mitään. Ei edes kirvele. Ainakaan paljoo.

Nauretaan kumpikin. Me ollaan ihan kakaroita. Mitähän seuraavaks.

M: Jokohan se palju olis lämmin?
P: Käydään koittamas.

Se ei todellakaan ole lämmin. Hyi helvetti, hypotermia tulee ihan just. Me istutaan silti siellä hetki. Ei puhuta mitään. Kattellaan vaan toisiamme ja mettää. Kauaa ei pysty oleen hiljaa, on kaikki maailman asiat toimittamatta. Kylmäkin tulee kun on hiljaa.

M: Saako jo sanoa että mä rakastan sua?
P: Mä olen miettiny tota samaa. Sun kans on helppo olla, saa olla oma ittensä.
M: Sama juttu.
P: Minna, mä rakastan sua.
M: Petri, mä rakastan sua.
P: Mä jäädyn ja muutun kohta naiseks, kato vaikka! Mennäänkö lämmitteleen?
M: Joo, ehdottomasti, mä jo luulin että sulla ei ole tuntoa ollenkaan.

Saunassa tulee pian lämmin ja tunteetkin kuumenevat sopivasti.

Raakile osa 10

Laahustan Terhin ja Mikon luo. En jaksanu laittautua, laitoin kesämekon ja ripsaria. Aivan sama. Nämä juhlat päättyy kumminkin kaaokseen ja silloin on ihan sama miltä mä näytän. En aio nähdä sitä kaaosta. Vien nämä helvetin mukit ja menen kotiin. Laitan puhelimen pois päästä, haen peltorit korville ja menen nukkumaan. Tän on pakko olla painajaista. Ei tämmöstä kenellekkään tapahtu. Mä nukun ja kun mä herään niin Mikko kuskaa niitä vitun halkoja puuliiteriin ja semmosta kossupulloa ei ole mailla halmeilla. Joo, sillai mä teen.

T: Ihanaa että sä tuli. Petri on jo täällä. Sillä on sen sisko mukana.
M: Sillä on mukana sen mikä?
T: Sen sisko, Piia, ootte te kuulemma tavannu, senkin ämmä etkä mulle puhunu mitään mistään mökistä ja kylpytynnyristä.
M: Sisko? Mikä vitun sisko? Ei sillä ole siskoa!

Vai onko, enhän mä semmosia ole kyselly. Vittu, nyt tuli kiire.

M: Hei, ota nää mukit, mun täytyy mennä, tulen ihan just takas. Moi.

Terhi jää suu auki katsomaan kun teen uuden maailmanennätyksen lyhyen matkan juoksus crocksit jalas. Nyt äkkiä kotio vaihtaan vaatteita, tukka hyvin noin ja lisää maalia naamaan. Missä on mun kesäkengät, miks mun eteinen on täynnä crockseja. Löydän balleriinat, niitä ei lasketa kengiks mutta saa luvan kelvata, ei siä kumminkaan kengät jalas olla. Jaska tulee rappusten yläpäähän katsomaan mitä vittua alhaalla tapahtuu. Laittasinko nyt huulipunaa? Missä mun hajuvedet on? Miksei täällä voi ikinä olla tavarat paikallansa. Vaihdan vaatteita vielä pari kertaa ja olen valmis. Takaisin kävellessä tulee mieleen että ei jumalauta, laitoin lopulta ihan saman hameen kuin mulla oli ekallakin kertaa. Täytyis käydä ostoksilla. Voi sisko. Kyllä mä olen tyhmä.

Petri tulee avaan oven. Sen otta on ihanasti rypys.

PV: Onko meillä joku huonosti?

Meillä, polvet pettää, se sanoo meitä meiks. Ihana.

M: Ei, kuinka niin?

Esitän tyhmää, tai no ei mun tartte mitään esittää...

PV: Laitoin sulle viestin etkä sä vastannu. Olit käyny meillä etkä sanonu Piialle mitään, kävelit vaan pois.
M: E-een mä huomannu että Piia oli sun luona.
PV: Saanko mä vuorostani kysyä jotain?
M: Kysy.
PV: Onko meidän Minna vähän ehkä mustasukkainen luonne.
M: Ei. Ei ollenkaan. Ei missään määrin.
PV: Taitaa kuitenkin vähän olla....
M: Mitään en myönnä vaikka kädestä löytyis.
PV: Tules hupsu tänne.

Petri vetää mut itteensä kiinni ja suutelee. Onneks en laittanu korkkareita, niin olisin tuo seläälläni nyt ilman tukevia, tasasia kengänpohjia.

Mikko: Moro Minna, pokasit sitte heti meidän uuden naapurin. Aika touhua ja vielä mun selän takana! Ota muki siittä ja boolia. Ei tehty kovin vahvaa kun tuo meidän äiti ei oikein viinaa kestä.

Jaa ei kestä vai, moni merimieskin olis kalvennu vieres jos olis nähny paljonko Terhi joi Karhunpesäs. Otan mukin ja maistan boolia. Aivan saatanan pahaa, plissiä on laitettu vaan väriks. Vai että laihaa, näin on. Petri iskee mulle silmää. Piia tulee käsi ojos mua kohti. Lyödäkkö se meinaa?

Piia: Moi, mä olen Piia, Peten sisko.
M: Moi. Minna.
Piia: Sä taisit luulla mua joksikin muuks.
M: No ehkä joo.
Piia: Mä oon vaan käymäs täällä.
M: Aha.
Piia: Niin ja punkkaan ton broidin kämpillä sen aikaa.
M: Kiva.

Petri tulee pelastaan mut siskoltansa. Piia näyttää barbielta. Tissitkin on yhtä tönköt, ainoo eri taisi tollai yhtäkkiä olla että sen kädet taipu tosta kyynärpäiden kohdalta.

Petri: Aika vahvaa boolia.
M: Joo, ihan kamalaa.

Kaadan boolini maahan, en todellakaan tarvitse nyt krapulaa, enkä kyllä sitä känniäkään.

P: Mitä meinaat?
M: Jaa niinku minkä suhteen?
P: Tän touhun, kuinka käy?
M: No ei ainakaan ole autoa millä lähtis ja tuskin se Terhiäkään tempasee jos käsi ei pelaa.
P: No ei juu. Mä en oikein ymmärrä tätä ryyppäämistä täs tilantees.
M: En mäkään. En olis edes halunnu tulla.
P: Tulit kumminki vaan mun takia.
M: No en....

Sano tässä nyt sitten että mitä ajattelin tossa pari tuntia sitten, että tulin tänne vaan kertakäyttömukien takia.

Ilta menee ihan mukavasti, istuskellaan terassilla, poltellaan tupakkaa ja puhutaan paskaa. Kukaan ei puhu sanaakaan onnettomuudesta tai Mikon toimimattomista raajoista. Mikko pääsee melko hyvin liikkeelle kainalosauvan avulla. Terhi pitää kaksin käsin aina kiinni ettei mies vaan pääse kaatumaan. Jossain vaiheessa Terhi ilmoittaa että kello on yhdeksän. Mikko ottaa taskustaan purkin ja kaataa sieltä suoraan pillereitä suuhunsa.

Terhi: Mikko!! Mitä sä nyt tollai? Ei niitä noin montaa saa ottaa!!
Mikko: Ole shinä huora shaatana hiljaa. Mähän shyön vaikka tän purkinkin josh mä haluan.

Terhi juoksee sisälle itkien, mietin menenkö perässä. En mene. Piia pelästyy pahanpäiväisesti, missähän pumpulissa sekin on kasvanut. Petri nousee ylös.

Petri: Oliko tos nyt mitään järkee?
Mikko: Jaa mishä?
P: Annas tänne se purkki?
Mikko: No en shaatana anna, she on kuule mun.

Petri pyörittää päätänsä ja nappaa purkin Mikon kädestä.

P: Ei jumalauta mies, nämä on kolmiolääkkeitä. Minna, hae suolaa.
Mikko: Anna ne pillerit tänne, etkö shä tajua että mä olen shairas miesh.

Suolaa, suolaa, misä vitus täs talos pidetään suolaa. Aa, tossa. Minkähän takia täs nyt suolaa tarvitaan. Annan purkin Petrille ja jään taaemmas odottamaan. Petri ottaa Mikkoa päästä kiinni ja kaataa suolaa kurkkuun. Ei aikaakaan kun Mikko oksentaa. Oho, luulin että toi toimii vaan koirilla. Petri ottaa puhelimen ja soittaa 112.

Hätäkeskus: Hätäkeskus
Petri: Petri Viljanen tässä päivää. Meillä on täällä tänään sairaalasta kotiutunut mies joka on kännissä ja nyt kaato suuhunsa kolmiolääkkeitä, määrää en tiedä. Sain sen oksentaan kyllä mutta miten tästä eteenpäin.
Hätäkeskus: Laitan ambulanssin tulemaan, osoite?
Petri: Kukkaiskuja 3
Hätäkeskus: Ambulanssi on siinä ihan pian. Voitte sulkea puhelimen.

Mikko oksentaa vähän vielä lisää, Terhi tulee katsomaan.

T: Mitä te ootte tehny Mikolle?
M: Petri pisti sen oksentaan ne pillerit pihalle?
T: Miks?
M: No ettei se kuole tohon, etkö säkään mitään tajua?
T: Älä sä huuda mulle, katto ny, te olette pilanneet meidän juhlat!!!
M: Jaa me ollaan pilattu jotain, eikö toi ole sun miehes joka tossa oksentaa, eikö ole??
Petri: Hei, rauhottukaa, ambulanssi tulee ihan kohta.
T: Mikä ambulanssi? Miks?
Petri: Pakkohan se on sairaalaan viedä, mistä sitä tietää montako pilleriä se on vetäny?
T: Ei, ette te voi viedä sitä taas sairaalaan, justhan se pääsi sieltä kotiin. Voi Mikko....

Ambulanssi saapuu, hoitajat tutkivat Mikkoa aikansa, Terhi koittaa miettiä paljonko se on juonut illan aikana ja montako pilleriä se on ehkä syönyt kotiinpaluun jälkeen. Aikansa pohdittuaan hoitajat nostavat Mikon paareille ja Terhi lähtee mukaan.

Että tämmöset juhlat. Onneks Maija on Mikon äidillä.

Piia kertoo menevänsä nukkumaan, maalla on liian villiä sille. Toivotamme Petrin kans sille hyvät yöt ja kattotaan toisiamme.

P: Että semmoset bileet.
M: No aika pientä siihen verrattuna mitä mä odotin.
P: Haluatko sä ajeleen?
M: Etkö sä juonu mitään?
P: Jaa tämmöses seuras, en kuule uskaltanu. Odotin vaan että koska alkaa tapahtuun.
M: Anteeks ku epäilin sua.
P: Hupsu nainen, tules tänne.

Halaamme hetken toisiamme. Siivoamme terassin, laitamme ovet lukkoon ja lähdemme ajelulle. Hyvä ettei ollut pidemmät bileet, kaksin on mukavampaa.

Raakile osa 9

Jaska tuo mulle pallon. Mistäs tämmönen on meille tullut? En ole ostanu koiralle yhtäkään palloa sen jälkeen kun se nylki yhden tennispallon ja jouduin viemään sen eläinlääkäriin. Suoli meni tukkaan niistä karvoista. Tuli pikkusen tennispallolle hintaa. Ja kun ei tuo edes juokse pallon perään. Se vaan kattoo heittäjää että hieno heitto, hae se takas. Heitän pallon silti ja oho, koira hakee sen. Ei se sitä tietenkään mulle tuo. Sinne se hautautuu luiden joukkoon hiekkalaatikkoon.

Menen sisälle. En jaksa siivota. Kerään sohvalta petivehkeet pois ja vien varastoon. Seuraava toivottu yövieras tulee mun sänkyyn ja me mahdutaan kivasti yhden peiton alle. Jaa mutta kaupassa täytyis käydä jos se yövieras tulee vaikka tänään jo. Eihän mulla ole kaapeissa mitään ja sillä oli tarjoilijakin. Päätän lähteä kauppaan. Menen pyörällä lähisiwaa. Paska kauppa, kamalat hinnat mutta nyt ei auta. Ostan vähän kaikkea, juuri ja juuri jaksan tuoda ne kotiin. Kun pääsen ovesta sisään kuulen että joku juoksee pihassa ja huutaa nimeäni. Mitähän nyt taas?

Terhi: Minna, odota!
M: No, mikä hätänä?
T: Ei mitään hätää, Mikko tuli kotiin, se haluaa pitää kotiutumisbileet, se haluaa kutsua sut meille. Petrikin tulee. Maija menee sen äidille. Siis Mikon äidille. Eikö olekin ihanaa?
M: Miks Maija lähtee Mikon äidille? Ei kai niissä juhlissa juoda?
T: Mitä sä nyt höpötät? Kyllä niissä vähän juodaan, me tehdään boolia. Tottakai saa ottaa omat juomat mukaan mutta on meillä kaljaa ja lonkeroakin.
M: Onkohan tää nyt ihan loppuun asti harkittua? Muisteleppas minkä takia Mikko siellä sairaalassa oli.
T: Älä nyt. Meillä on kaikki hyvin, se rakastaa mua ja haluaa olla mun kans. Tottakai se pari paukkua voi ottaa, se on nyt kotona.
M: Enpä tiedä.
T: No etkö sä tule...
M: Katotaan nyt. Mä en vaan yhtään tykkää tästä ideasta.
T: Tule kun ehdit, mä meen pakkaan Maijan tavaroita, anoppi tulee ihan kohta. Voi Minna, mä olen niin onnellinen kun kaikki on taas hyvin.

Yhteenveto: Mikko veti kännis auton lunastukseen ja ittensä puolihalvaantuneeks, kun se pääsee sairaalasta ruvetaan ryyppään. Nyt ei oikein täsmää. Haluaisin soittaa Petrille ja kysyä sen mielipiteen, asiassa on vaan yksi pieni mutta. Mulla on ainoastaan sen taksin numero, en ole tajunnut pyytää numeroa kun ei ole tullut vielä tarvetta soittaa. Pitääköhän se mua ihan tyhmänä jos pölähdän sen oven taa. No ehkä mä olen jo kaikki puoleni näyttäny. Laitan ostokset kaappiin ja kipaisen naapuriin. Takapihalla ei näy ketään joten kierrän etuovelle. Ei autoa. Soitan silti ovikelloa. Ei kuulu mitään. Lähden kävelemään takaisin kotiinpäin kun kuulen oven avautuvan ja naisäänen kysyvän miten voi auttaa? Se on se tarjoilija, pyyhe ympärillä. Aha. Tämmönen tuttavuus. En vastaa mitään vaan tilskin takaisin kotiin.

Olis se nyt pitäny arvata, samanmoisia saatanan kusipäitä kaikki. Kuinka mä taas annoin itteni retkahtaa, kyllä tähän ikään mennes täytyis jo ymmärtää mutta ei. Ja persettäkin jo annoin, voi vittu. Menen takapihalle, tekis mieli karjasta mutta en voi, joku kuulee kumminkin ja soittaa hyväs lykys poliisin. Voi perkeleen perkele. Jaska tulee viereen, se tekee sen aina kun se näkee että mua vituttaa. Siinä se istuu, nojaa ehkä hieman liioitellusti mun pohkeeseen. Sytytän tupakan. Helvetin miehet. Terhi soittaa. En varmaan vastaa, en saatana vaikka mikä olis. Kolmannen soiton aikana menee hermo.

M: No mitä nyt taas?
T: Anteeks. Soitinko pahaan aikaan?
M: Onko sun pakko soittaa joka hetki?
T: Mitä!?
M: Ei mitään, anteeks, on vähä hermo kireellä, mitä sulla oli?
T: En mä nyt enää muista. Kannattaisko sun miettiä psykiatrilla käyntiä kun tollai mielialat muuttuu?
M: Kiitos ei. Mitä sulla oli?
T: Odotas...

Kuulen kuinka Terhi huutelee Mikolle että mitä multa piti kysyä. Mikko huutaa jotain muovimukeista. Vastaan ennenkuin kysytään.

M: Löytyy, montako tarviitte?
T: Ai sä kuulit. Hih.
M: Joo, olisin kuullu ilman puhelintakin.
T: Ai miten, ootko sä meillä?
M: Huh huh, niin että montako?
T: Monta sulla on?
M: Semmosia kertakäyttömukeja on täysinäinen paketti, mä tuon sen, saa auttaa. Hei.

Lyön luurin kiinni. Terhi on ehkä laittanut aivonsa kirjahyllyyn että jaksaa paremmin Mikkoa. Tai no, ne aivot on ollu siä hyllys varmaan jo aika kauan, ei kukaan täysjärkinen olisi kattellu esimerkiks tän kesän touhuja. Nyt mua vasta vituttaakin. Jaaha, puhelin soi taas, joku outo numero. En varmaan vastaa. Ihan varmaan lehtimyyjä, en tartte nyt minkään moista naistenlehtee, on tätä tapahtumaa täs ny muutenkin. Misä välis mä mitään lehteekään ehtisin lukea. Perkele. Tajuan samassa että nythän mun on mentävä sinne bileisiin ainakin käymään viemään niitä mukeja. Ei jumalauta. Tämäkin vielä. Sama numero vilkkuu ruudussa taas. Sitkee perkele, painan punasta luuria. Jokohan nyt uskois. Sitten tulee viesti. Mitä tää nyt on.

"Moi. Petri tässä. Tuli mieleen että sullahan ei ole mun omaa numeroa vielä. No nyt on. Nähdään illalla. Tulenko hakemaan sua?"

Tekis mieli laittaa takas että tuletko sen tarjoilijanplantun kans ihan yhtenä, että tiäks ei tartte tulla. Kivat loppuelämät sullekin senkin sika. Jostain syystä sormi ei toimi, en saa kirjoitettua mitä mielessäni liikkuu. Kyyneleet nousee silmiin. Miksi just mulle....

Raakile osa 8

P: Moro, mitä äijä?
Mikko: Jumalauta, Pete, vanha pukki, mukava nähdä! Mitä sulle?
P: Tulin kattoon että tuleeko susta vielä kalua.

Mikko menee hiljaseks. Petri huomaa heti että jotain on vialla.

P: No, mikä on?
M: Käsi ei toimi. Vieläkään. Jalkakaan ei pelaa niinku pitäis. Terhi jättää mut.
P: Etkö sä uhannu jo erolla?
M: Aattelin että on parempi erota, ei sen tarvi tämmöstä rimpulaa kattella. Maijakin teettää kokoajan enemmän ja enemmän. On se sitte kamalaa kun täytyy meille kummallekin vaippaa vaihtaa ja joka asias auttaa.
P: Hei, älä puhu tommosia. Tottahan sä siitä vielä nouset. Kyllähän tommosesta tokenee. Eikö?
M: Enpä tiedä. Vittu tätä touhua ja olis edes jonku toisen syy mutta ku ei. Kyllä ihminen on vaan kuule tyhmä kun se saa viinaa.
P: Kaikki ei tarvi edes sitä viinaa.
M: Sekin on totta.
P: Terhi on ihan rikki.
M: Mistä sä sen tiedät? Joko se on käyny sua vonkaamas. Vitun huora.
P: Lakkaa ny jumalauta. Terhi ei ole huora, eikä se ole keltään mitään vongannu. Se odottaa sua kotiin. On silläkin oikeus käydä juhlimas edes joskus.
M: Hyvin tunnut tietävän sen asiat.
P: Mä olen kylän kahdesta taksikuskista toinen, mietis nyt vähän.Keskity sä nyt siihen paranemiseen. Mä autan sua kyllä.
M: Ai, tuutko sä paneen mun vaimoa kun oma kulli ei enää seiso.
P: Sä oot jätkä ihan sekasin.

Petri lähtee. Törmää hoitajaan mennessään.

P: Anteeks. Anteeks. Hei, voitko sä kertoa tosta Mikosta?
Hoitaja: Oletko sä omainen?
P: En, naapuri ja hyvä kaveri.
Hoitaja: Me ei saada antaa potilaitten tietoja kuin omaisille, olen pahoillani.
P: Ok, mä ymmärrän. Anteeks vielä kun törmäsin.

Petri istuu autoonsa. Mikko on oikeesti seonnu. Ei mitkään lääkkeet saa noin sekasin. Mitä Terhille voi sanoa. Ei mitään. Onkohan Mikko kertonu että se on halvaantunu. Tuskin. Voi vittu.

Minna: Ai sä tulit jo.
P: Joo, missä Terhi on?
M: Nukkuu Maijan kans.
P: Hyvä, mennään savuille.

Petrin ilmeestä näki että nyt on joku hullusti. Seurasin kiltisti takapihalle.

M: Älä päästä Jaskaa, tytöt nukkuu mun sängys.
P: Mitä sä olet puhunu Mikon kans?
M: No enpä juuri mitään. Kuinni?
P: Se on halvaantunu.
M: MITÄ?? Tietääkö Terhi, ei taida...
P: Ilmeisesti ei. Se haluaa erota sen takia. Ja se oli ihan sekasin.
M: Ei voi olla totta. Voi vittu. Pitäiskö meidän kertoo Terhille?
P: Mun mielestä ei. Mutta jotain meidän pitää tehdä.
M: Mitä?
P: Sä voisit soittaa sinne sairaalaan, esiinnyt Terhinä ja kysyt mikä malli on?
M: Onko se ihan oikein..
P: Mitä väliä?

Mietin asiaa hetken. Kai mun on pakko. Otan puhelimen ja soitan.

Sairaala: Keskussairaala, vaihde.
M: Terhi tässä terve, saisinko osastolle A6
S: Pieni hetki, yhdistän.
Osastonhoitaja: Osasto A6, hoitaja Lampinen puhelimessa.
M: Terhi tässä terve, mun mies, Mikko on teillä siellä hoidettavana, kyselisin kuulumisia.
OH: No hei, no vähän nyt näyttää siltä että se käsi ja jalka vaatii kuntouttamista eikä siitä kukaan mitään takuita voi antaa, pelaako ne enää koskaan. Kuinkas sä olet jaksellu? Mitäs Maijalle kuuluu?
M: Kyllähän tämä koville ottaa, Maija on kiltti tyttö, kyllä sen kanssa pärjää. Mites se kuntoutus?
OH: Se on pitkä prosessi. Mikko on kovin äkkipikanen luonne, voi ottaa koville. Mutta onneks sillä on sut vaimona, sä voit hoitaa osan kuntoutuksesta kotonakin. Voi kun tulisit taas salille vetään ryhmiä, mä tulisin heti sun tunneille.
M: Voi kiitos, kyllä mua nyt tarvitaan kotona. Mutta nyt mun pitää mennä, Maija taisi herätä. Kiitti sulle tiedoista ja nähdään.
OH: Sanonko Mikolle terkkuja?
M: ET! Tai siis tarkoitan että ei kiitos, tulen käymään siellä tänään.
OH: Selvä, en puhu mitään että olet soittanut. Hei hei.
M: Hei.

Ei voi olla totta. Ihan kamalaa. Halvaus. Mikon luonteella se ei kyllä ole lainkaan hyvä juttu. Voi perse.

P: Mitä se sano?
M: Se on puoliks halvaantunu, kuntoutus alotetaan heti ku mahdollista mutta kukaan ei tiä sanoo toimiiko ne enää koskaan.
P: Voi vittu.
M: Niinpä.

Terhi ilmestyy meidän taa.

T: Mitäs tää kirotaan?

Petri kattoo ensin muhun ja huokaisee.

P: Terhi, meillä on sulle kerrottavaa. Istu tohon.
T: Mitä on tapahtunu?
M: Terhi, mitä Mikko on sanonu sulle vammoistaan?
T: Ei muutaku sen että sattuu joka paikkaan. Ei muuta.
P: Onko se puhunu että joku ei toimisi?
T: Mitä sä tarkotat?
M: Terhi, Mikko on puoliks halvaantunu. Sen käsi ei toimi lainkaan ja jalka todella huonosti.
T: Mitä sä ny puhut?
P: Mä kävin siellä tänään. Kyllä näin on. Mä olen pahoillani.
T: Ei, te ette nyt oo tosissanne. Eihän se voi olla halvaantunu, eihän?
M: On se. Mutta hei, sähän osaat kuntouttaa ihmisiä. Sä tiedät liikunnasta kaiken.
T: Mitä mä teen, mitä mä teen. Kertokaa mulle että mitä mä teen.

Kattotaan Petrin kans toisiamme. Ninpä, mitä täs nyt voi tehdä.

M: Pääseekö Mikko tänään oikeesti kotiin?
T: No niin se sano.
M: Kello on jo aika paljon. Millä se tulee?
T: En minä tiedä. Ei se sanonu.
M: Tarvisko meidän mennä varmuuden vuoks teille, tai siis me tullaan jos sä haluat, mä ainakin voin tulla.

Samassa Petrin puhelin soi. Se on Mikko.

P: Moro.
Mikko: Sori. Mä olen ihan pihalla.
P: Ymmärrän.
M: Voisitko sä tulla hakeen mut kotio?
P: Tottakai, hetikö?
M: Juu, tohtori anto luvan, hoitsut kattoo jotain apuvälineitä tos vielä mukaan. Pyörätuolia en luvannu ottaa. Semmoseen en kyllä istu. Apteekis tarvis sitte kans käydä.
P: Mä lähden tuleen.
M: Hyvä. Ja hei, sori oikeesti.
P: Mitäpä näistä.

P: Mikko soitti, se tulis nyt kotio.
T: Oikeesti, tuleeko?
P: Ainakin mä lähden sitä nyt hakemaan.
M: Maija voi jäädä meille nukkuun.
T: Ei, kyllä Maijan pitää olla kotona kun Mikko tulee.

Petri lähtee, suukko poskelle. Kiva suhteen alku. Tosi kiva. Melkein suoraan jostain satukirjasta, ensin nautitaan pala taivasta ja sitten palataan maanpäälliseen helvettiin. Terhi pakkaa tavaroitansa ja hakee Maijan.

M: Haluatko että mä tulen teille.
T: Ei sun tarvi, mä pärjään kyllä. Kiitti. Taas. Sä oot kultainen.
M: Soita jos tulee jotain.

Jaska nousee päin takaovea. Se jäi taas sinne. Menen päästämään sen sisään. Se luikahtaa heti yläkertaan. Joku on nukkunu sen sängyssä, sillä menee loppupäivä että se saa oman hajunsa petivaatteisiin.

Istun takapihan keinuun. Keinutan keinua ihan vähän, hymyilen maailmalle. Mulla on nyt mies. Kai. Pitäiskö sitä kysyä suoraan että seurustellaanko me nyt. Puhelin soi. Äiti soittaa. En vastaa. Nyt ei pysty. Muistelen viime yötä ja tunnen kuinka poskia kuumottaa. Ehkä tämä tästä.

Raakile osa 7

Yritän väkisin nukkua. En halua että tämä päättyy ikinä. Raotan silmiäni ja näen maailman komeimman miehen vieressäni. Nipistän itteeni, onko tämä totta. Sattuu sen verran paljon että kyllä, tämä on totta. Petri herää.

P: Huomenta kaunotar.
M: Huomenta.
P: Haluatko aamupalan sänkyyn? Tiedätkö muuten mitä kello on?
M: Odotas mä katon, näyttäs olevan kaheksan.
P: Aamupala tulee puolen tunnin päästä.
M: Oikeesti.
P: Sillai mä sen tilasin. Arvasin ettei tänne tulla nukkumaan.

Yö oli ihana. Ilta oli ihana. Aamu on ihana. Elämä on ihmisen parasta aikaa. Kyllä, nyt olen samaa mieltä. Petri vetää mut ihan lähelle ja suutelee. Sen huulet on maailman pehmeimmät, se suutelee niin että meinaa taju lähtee. Voi kun vois jäädä tähän koko päiväks, viikoks, ikuisuudeks. Onko pakko palata Kukkaiskujalle. Kyllä sen Jaskan joku tänne vois tuoda. Maataan ihan hiljaa ja niin lähekkäin että voitais olla vaan yks ihminen. Sulaudutaan toisiimme. Oveen koputetaan. Se on varmaan se Piia. Toivottavasti se on se, kauheeta jos se on Terhi. Sitte kyllä suutun ja lujaa. Tulija on Piia. Kyselee että saako tuoda jo aamiaisen. Kahvia vai teetä?

Aamupala on valtava. Mansikoita, paahtoleipää, kahvia, tuoremehua, vaikka mitä. Olen jälleen ihan ähkys. Huh huh..

P: Pitäiskö meidän lähtee?
M: Ei, ei mennä. Jäädään tänne.
P: Se olis ihan hyvä vaihtoehto mutta kai meidän täytyy lähtee.
M: Kai sitte.

Petri suutelee mua jälleen. Vitun Terhi. Puen päälleni ja huokaisen. Petri hymyilee ja ottaa mua kädestä kiinni.

P: Tää on mun oma mökki, me voidaan tulla tänne toistekin. Älä muru näytä surulliselta. Mennääs pelastaan naapurien avioliitto.
M: Tuutko säkin?
P: Joo, mä tulen sun kaveriks.
M: Kiitti. Sä olet ihana, tää oli tosi ihana yllätys. Oikeesti, ihana.
P: Ihanaa ihanalle. Nyt mennään. Katos montako kertaa Terhi on jo soittanu.
M: No ihme, yhdeksän. Voi jeesus tätä touhua.

Petri laittaa ovet lukkoon ja jättää avaimen kukkakorin alle. Tänne kuulemma tulee se tarjoilija tänään siivoomaan paikkoja. Ajetaan kaupunkiin, sanon monta kertaa että ei ajeta kovin lujaa, ei meillä ole kiirettä.

Terhi odottaa Maijan kanssa pihalla. Se näyttää tosi itkuselta. Menen halaamaan sitä, itkuhan siltä pääsee.

M: Voi sua. Ootko syöny?
T: Mitä mä teen jos Mikko jättää mut... Eihän mulla ole muuta.
M: Höpö höpö, se ei sua jätä ja onhan sulla Maija.
T: Lupas viedä tytön mennessään. Se saa sen huoltajuuden kun mä olen huora.
M: Et sä ole mikään huora, hei, älä usko kaikkee mitä se sulle puhuu. Ehkä se oli josain lääkkeis. Niillä on pikkusen vahvemmat buranat siä ku meillä tää. Kyllä täs kaikki iloks muuttuu.
T: Mennäänkö teille? Kuskasin Jaskan aamulla kun Maija vielä nukku.
M: Mennään vaan.

Petri tuuppaa Maijan vaunut oven luo, nostaa nukkuvan tytön varovasti syliinsä ja vie sisälle. Katselen lumoutuneena vieressä. Jaska heilauttaa häntäänsä, hyvä että palvelija palas. Nälkäkin jo on, antakaa sitä ruokaa. Rapsutan sitä korvan takaa, se kattoo mua lempeesti. Annan sille ison luun ja se menee hautaamaan sitä takapihalle. Siellä on hiekkalaatikko, entisten asukkaisen jäljiltä, nyt se on koiran aarrearkku. Kesän helteillä se haisee ihan uskomattoman pahalta kun monen vuoden luut mätänee siellä hiekan alla.

T: Soita sä Minna sille Mikolle. Kysy onko se tosissaan.
M: Voin mä soittaa.
P: Mä soitan.
T & M: Mitä?
P: Niin että mä voin soittaa, ollaanhan me nyt kumminkin kavereita sen kans.
M: Ootte vai?
P: Höpsö, tottakai me ollaan.

Petri menee takapihalle puhumaan. Terhi istuu sohvalla ja puree kynsiään. Menen viereen ja halaan. Taas itketään.

M: Keitänkö kahvia?
T: Joo. Tää on surkeeta kun mä pilasin sun treffit ja nyt mä olen tää sekottamas teidän juttua.
M: Ei se mitään. Kyllä tämä tästä.
T: Oliko sulla kivaa? Mitä te teitte? Onko sillä iso?
M: Terhi!
T: Mitä? No kyllä sen nyt näkee päälle että siellä ei nukuttu. No, kerro nyt jotain.
M: Kerron joskus toiste, keitän nyt sitä kahvia.

Petri palaa sisälle.
T: Mitä se sano?
P: Se oli vähän outo.
T: Mitä se sano?
P: Että sä olet pettäny sitä etkä enää rakasta sitä ja Maijakin on jonkun muun tekemä. Se ei jaksa enää elää valhees. Sitä hävettää se känniajo niin paljon että sen on pakko erota.
T: No ni, mitä mä sanoin. Voi vittujen vittu.
M: Kuulostiko se normaalilta?
P: No ei todellakaan. En tiä mitä lääkkeitä ne siihen tuuppaa mutta se ei ole nyt oma ittensä kyllä ollenkaan. Terhi, älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä sen puheiden perusteella, se jätkä on nyt ihan sekasin.
T: Mä en kestä tätä.

Mietin siinä keittiössä yksikseni että voisko olla että Mikko vetää jotain huumeita, veiskö niitä joku sille sinne sairaalaan. Olisko täs ny jotain tämmöstä takana. Pitäskö sinne mennä käymään. Tai jos sinne soittais, kertoisko ne saako se jotain semmosta lääkettä että se sekoo.

M: Petri, pitäskö sun käydä siä sairaalas kattomas.
P: Samaa mietin, te pärjäätte tää, eiks joo?
M: Mene vaan, mä teen jotain ruokaa vai saako sitä Piia tännekin.

Petri hymyilee, lupaa pyytää vaikka kiellän, pusu otsalle ja sitten se lähtee. Huomaan huokaavani. Terhi katselee sulkeutuvaa ovea ja mua.

T: Jumalauta ämmä, sä olet rakastunu!

Myhäilen hakiessani kahvia. Ihana mies ja se taitaa olla mun.

Raakile osa 6

Kello on ihan just kohta kuus. En muista koska olis jännittäny näin paljon. Oon vaihtanu vaatteet ainaki kymmenen kertaa, meikannu ihan liikaa, ensin suoristin tukan, sitten kiharsin ja sitten taas suoristin. Pitäiskö laittaa huulipunaa, näyttääkö hampaat sitte keltasilta. Laitanko housut vai hameen. Voi ristus tämmöstä, ei sovi mulle. Päädyn housuihin jotka vaihdan viime hetkellä hameeseen. Mitä jos legginsit hajoo, voi helvetti, pitäskö laittaa sukkahousut, ei ne on liian mummumaiset. Vittu! Ovikello soi. Voi ei, nyt ei ehdi enää mitään, pakko olla hyvä nyt.

Petrillä on hieno auto. Tummansininen joku sporttisen näkönen. Wau! Auton sisällä haisee hyvältä ja on siistiä. Petrillä on kauluspaita ja suorat housut. Onpa se komee. Jotenkin vielä komeempi ku aiemmin. Toivottavasti en mokaa.

PV: Sä oot tosi kaunis.
M: Niin säkin. Tai siis komee.
PV: Mulla on sulle yllätys.

Mä vihaan yllätyksiä. Jos se yllätys on joku ihan paska en tosiaankaan osaa teeskennellä että jee kivaa.

M: Mikä yllätys?
PV: Olisko se yllätys jos mä kertoisin?
M: Mä olen vähän onneton näiden ylläreiden kans.
PV: Ai, sä et siis tykkää yllätyksistä?

Mitä tohonkin nyt sitten vastais. Hymyilen vaan ja sanon odottavani innolla. Pääsen helpommalla. Petri ajaa johonkin sivutielle. Mitä vittua. Onko tämä mun elämäni mies nyt kumminkin joku moottorisaharaiskaajamurhaaja. Mihin se mua vie. Laitoinko mä tyhmänä väärät kengät. Korkkareilla ei pitkälle pötkitä tämmöses maastos. Mitähän se meinaa.

PV: Haluat sä kysyä multa jotain?

Jaa että haluanko? No tota, haluan ja ihan kaikkea. Älä kysy mitään seksistä, älä kysy mitään seksistä, älä kysy mitään seksistä...

M: Joo, tota.. Mikä on sun lempiväri.
PV: Mikä?
M: Lempiväri?
PV: Sininen.
M: Mikä on sun lempiruoka?
PV: Lihapullat ja muusi.
M: Mikä on...
PV: Panettaako sua?

Herranjumala mitä se kysy!!! Jaa että panettaako, koskahan mä olen viimeks saanu. Onko pikku jouluista puoli vuotta, lasketaanko kännipanot. Voi kauheeta, mitä tohon nyt vois vastata...

PV: Sori, ei ollu tarkotus töksäyttää. Sä oot vaan niin...no pantavan näkönen. Äh, unohda.
M: Joo.
PV: Hyvä, sori.
M: Eiku siis kyllä. Kyllä mua panettaa.

Petri ajaa melkein mettään kun se kattoo mua. Sen silmät roihuaa.

PV: Mennäänkö meille?
M: Eikös meidän pitäny syödä?

Mitä mä nyt kysyin! Vittu mun kans.

PV: Jaa niin, anteeks, joo. Se yllätys.
M: Saako tää autos polttaa?
PV: Saa. Odota mä voin tarjota.

Kuinka mä voin pilata kaiken jonku syömisen takia. Että mä olen tyhmä. Petri on ihan hiljaa. Se laittaa radion päälle. Tää oli varmaan täs. Yhtäkkiä käännytään jollekin vielä pienemmälle tielle.

PV: Perkele! Meinasin ajaa ohi.
M: Ootko sä mulle vihanen?
PV: Mitä? En. Mistä mä olisin sulle vihanen?
M: No ku mä pilasin kaiken.
PV: Mä en nyt ymmärrä mitä sä tarkotat...
M: Mä voin kyllä soittaa jollekin jos sä et enää halua olla mun kans.
PV: Mitä?!? Etkö sä halua olla vai?
M: Haluan, tottakai mä haluan. Anteeks.
PV: Hei, otetaas alusta. Unohda mitä kysyin, oikeesti.

Kohta saavutaan jonku pienen hirsimökin pihaan. Täälläkö se meinaa mut tappaa. Keskellä ei mitään. Onkohan sillä täällä suihku vai meinaako se tahria tän auton vereen. Onkohan se tappanu entisen vaimonsakin tänne. Hyi...

Petri nousee autosta ja käskee odottamaan. Meinaan pissata housuihini kun jännittää niin kovin. Se käy mökissä ja tulee avaamaan mulle oven.

PV: Madame, sil vous plait.

Kiherrän hermostuneesti. Mitä vittua täs nyt tapahtuu. Eikö meidän pitäny mennä johonkin muualle leffaan ja syömään. Ja mä tyhmä kuvittelin että tästä tulis jotain. Eihän se kehtaa viedä mua mihinkään näytille.

Kävelemme mökkiin sisälle. Sinne on katettu pieni pyöreä pöytä. Tulipunaiset ruusut ovat maljakossa ja pöydällä palaa kaksi pitkää kynttilää. Melko romanttista.

PV: Neiti on hyvä ja istuu.

Petri vetää tuolin pöydästä kauemmas ja mä istun. Petri istuu vastapäätä. Yhtäkkiä jostain ilmestyy tarjoilija.

Tarjoilija: Hyvää iltaa. Saako olla juotavaa?
PV: Neiti on hyvä ja valitsee ensin.
M: Saisinko mä vaikka vettä?

Tarjoilija katsoo Petriä, se nyökkää ja tilaa vettä myös. Niin, tässä olis varmaan tarvinnu tietää viineistä jotain. Voi vittu mä olen tyhmä. "Saisinko mä vettä"... Voi apua.

PV: Mä unohdin kysyä että ootko allerginen jollekin?
M: En oo. Kaikki käy.
PV: Hyvä. Täällä olis ollu viiniäkin. Niin ja kaljaa ja siideriä ja lonkeroo. Kun en tienny mistä tykkäät. Voitko sä olla muuten yötä pois kotoa?
M: Sä oot kyllä ihana, voin mä olla. Terhi voi kuskata Jaskan pihalla.
PV: Hyvä. Mä meinaan tilasin aamupalankin tänne.
M: Ai jaa, mä olen siis niin helppo.
PV: En mä sillä, ajattelin että jos sä viihdyt mun kans.
M: Tottakai mä viihdyn.
PV: Hyvä kun muistutit tästä syömisestä. Olis hiukan vituttanu jos oltais myöhästytty...

Tarjoilija ilmestyy jälleen, mukanaan vesikannu ja alkusalaatit. Hieno salaatti, kyllä on kaikennäköstä laitettu samalle lautaselle. Kun salaatit on syöty, tarjoilija hakee lautaset pois. Yhtäkkiä kuuluu musiikkia. Semmosta rauhallista. Ilta pimenee jo ulkona. Tarjoilija sytyttelee lisää kynttilöitä. Seuraavaksi tulee pääruoka. Joku pihvi, lankkuperunoita ja hunajakasviksia. Ihan saatanan hyvää, melkein nuolin lautasen, onneks en.

PV: Haluatko jälkkärin nyt heti vai käydäänkö pihalla ensin?
M: Käydään pihalla, mä olen ihan täynnä.

Seistään mökin edessä. Se tarjoilija on sytytelly pihalle lyhtyihin kynttilöitä.

PV: Haluatko kylpyyn?
M: Kylpyyn?
PV: Tuolla on takapihalla kylpytynnyri, pitäis olla jo valmis.
M: Oikeesti?
PV: Joo, mä ajattelin että sä tarviit vähän hemmottelua. Kuulin Terhiltä että sä oot aina auttanu niitä kun ne on tarvinnu ja ne on kuulemma tarvinnu usein.
M: No joo, mä oon vähä tämmönen. En ole koskaan ollu kylpytynnyris.
PV: No sittenhän se on vielä mukavampaa. Haluatko juoda sielläkin vettä?
M: Heh he, katotaan sitä sitten.
PV: Mennäänkö vetäseen jälkkärit niin pääsee tuo Piia kotionsa?
M: Mennään vaan.

Jälkiruuaksi on suklaakakkua vanhanajan vaniljajäätelöllä ja mansikkahillolla. Aivan tautisen hyvää. Vaikka onkin jo ähky se kakku on syötävä viimeistä palaa myöden. Tarjoilija, tai siis Piia tulee hakeen astiat, kysyy onko kaikki hyvin ja Petri kiittää ja vapauttaa sen tehtävistään. Jäädään kahden.

PV: Tuolla parvella on hyvä riisua, siellä on sulle pyyhe valmiina. Mä käyn kantamas juomat ulos ja tarkistamas sen tynnyrin lämmön. Ole ku kotonas.
M: Mä voin tulla auttaan sua.
PV: Se ei nyt sovi, sä oot se jota hemmotellaan. Rentoudu nainen.
M: Käskystä!

Hymyilyttää vallan mahdottomasti, mistä tuollainen mies ilmesty mun elämään. Kiipeän parvelle. Kehtaanko mä oikeesti mennä alasti sen kans tommoseen paljuun. Jaa no, onhan se nyt nähny mut jo pariin otteeseen tosi luonnonkauniina. Kerran täällä vaan eletään. Löydän pyyheen joka on niin pehmoinen että sen on pakko olla uus. Ihana. Puhelin soi. Mitä vittua. Kuka mulle nyt soittaa. Miks edes mulla on äänet päällä. Kaivan laukkuani paniikin vallas. Terhi. No olis se nyt pitäny arvata.

M: Nyt on tosi paha hetki.
T: Mikko pääsee huomenna kotiin, se haluaa erota.
M: HÄ?
T: Mä en tajua. Mä olen täällä odottanu että se pääsis kotiin ja nyt se haluaa erota.
M: Terhi, mä en tiedä mitä tähän pitäs sanoo. Mä olen kovin pahoillani.
T: Mitä mä teen?
M: No tota, mulla on täs nyt vähän juttuja mutta jos mä soitan sulle kohta.
T: Kauheeta, sulla on ne treffit. Anteeks!!

Terhi lyö luurin korvaan. Nyt se pahotti mielensä. Oma fiilis laskee samantien. Petri tulee huhuilemaan että olenko eksyny. Vastaan että tulen ihan just. Vitun Terhi. Vitun Mikko. Mitä mä nyt teen. VITTU! Yritän päästä asian yli, yritän ajatella että mulla on oikeus tähän. Mä autan sitten taas huomenna. Tänään mä olen vaan mä. Ei mun ole mikään pakko auttaa aina. Eihän. Menen ulos. Petri odottaa tynnyrissä, veden pinnalla kelluu kukkia, sama musiikki kuuluu tännekin, juomat on aseteltu tynnyrin reunoille. Olen ihan sanaton. Ei tämmöstä voi tapahtua mulle. Samalla murehdin Terhiä.

PV: Niin sä et ole koskaan ollu tämmöses tynnyris. Annas ku mä vähän neuvon. Jätä se pyyhe siihen ja tule tänne.
M: Mulla ei ole uikkareita.
PV: Me ollaan tää kahden.
M: Niin mutta..
PV: Ei mitään muttia. Tänne nyt. Mun on ikävä sua.

Rohkaisen mieleni, jätän pyyheen tuolille ja kiipeän paljuun. Onpa lämmintä vettä. Tuntuu hyvältä.

PV: Mitäs neidille sais olla?
M: Uus elämä..
PV: Ahaa, no meillä ei ole nyt semmosia täs mutta jos sovitaan parin viikon toimitusajalla... Mikä hätänä?
M: Anteeks. Terhi soitti. Mikko haluaa erota.
PV: Blaah...
M: Anteeks, pakko mun oli vastata.
PV: En mä sitä. Harvalla on kuule tommosta kaveria. Sä murehdit nyt niitä.
M: Joo, en mä haluais, mutta en mä pääse ajatuksesta yli.
PV: Ymmärrän. Mitä jos tehdään sillai että puhellaan täs nyt mukavia ja mennään heti aamulla kotiin selvittään niiden perhedraamaa. Mutta tänään ei niistä puhuta, jooko?
M: Joo.
PV: Otetaas uusiks, mitä sais olla?
M: Saanko mä ihan mitä vaan?
PV: Joo.
MV: Saisinko mä halin?
PV: Tule tänne.

Petri ottaa musta tosi lujan otteen. Ensin se ote tuntuu vähän oudolta mutta sitten vähitellen tulee semmonen olo että mä olen tullu kotiin.

Raakile osa 5

Terhin krapula on käsinkosketeltava. Yritän olla hiljaa, valvoin koko yön miettien Petriä. Siinäkö se nyt on? Onko se mulle se oikea? Onko sitä oikeaa olemassakaan? Aamun tullen en tuntenu edes väsymystä. Onko tämä nyt sitten ihastumista vai rakastumista. Aika mahtava fiilis joka tapauksessa.

M: Terhi? Otatko jaffaa?
T: Öh...En...
M: Jos mä tuon sulle buranaa? Kävisitkö sä suihkus? Haiset aika pahalle?
T: Mmm.. Emmä...

Krapula taitaa olla ihan just niin paha miltä se näyttääkin. Onneks en ole ite tos kunnos. Jaska venyttelee sen näkösenä että se vois haluta pihalle. Vedän t-paidan päälleni ja hiivin Terhin ohi takaovelle. Jaska lähtee kuin hauki kaislikosta valtavan haukkumisen kanssa ovelta. Mietin sekunnin että haenko housut, toisen sekunnin miltä mä näytän ja kolmannen sekunnin että kai se oli se kissa. Hetkonen, eihän se voi olla se kissa kun se mummeli muutti pois. Laitan crocksit jalkaan ja menen katsomaan mitä siellä oikein on. Jaska murisee aidan vierellä. En näe mitään murisemisen arvoista. Komennan koiran pois ja lähden hipsimään kohti laatoitusta. Kirottu koira, taas on varpaat märät.

PV: Huomenta! Sitä ollaan jo jalkeilla?

Ei tää voi olla totta. Miten tuo mies voi aina pölähtää paikalle kun mä näytän tältä. Vittu.

M: Huomenta! Onneks ei ole krapulaa, tekee huonoo kun kattelee Terhiä.
PV: Se oli aika laulus eilen, ei ihme jos on huono olo.
M: Joo, se käy niin harvoin missään.
PV: Tulisitko meille kahville?
M: Ai nyt?
PV: Niin.
M: Voisin vaikka tullakin.
PV: Kiva, mä tästä hipsin kotiini ja odotan sua siellä kiltisti. Tule kun kerkeet.

Odottaa mua. Ai että mikä mies. Onkohan tää todellista ollenkaan. Käyn äkkiä suihkus, suin tukkani edes vähän sinne päin, laitan vaatteet päälle, ai niin ripsaria.

M: Terhi? Mä käyn yhtäkkiä tossa...
T: Mmm..
M: Tarviitko jostain jotain?
T: En...
M: Nuku kaikes rauhas, tulen ihan kohta takas.

Leijailen Petrin luo. Matka ei ole kovin pitkä, onneks. Eksyisin varmaan näin pöhköllä fiiliksellä. No ni, Petri on takapihalla, menenkö mä sinne vai menenkö etuovelle. Vittu. Olis ny odottanu pirtis. Tulinko mä liian pian. Hosuinko mä taas, olisko tukka pitäny kuivata, olisko tarvinnu meikata oikein kunnolla. Viime kerrasta on ihan liikaa aikaa, en siis osaa. Joo, voin sanoo että en osaa. Sillä voi kuitata kaiken jos tulee jotain palautetta.

PV: Moi, olitpas sä nopee. Tuu hei tästä vaan. Varo jos siinä on nokkosia, en oo ehtiny vielä tekeen siihen kunnon polkua.
M: Joo, mä oon nopee.
PV: Mites Terhi?
M: Jää henkiin. Toivottavasti.
PV: Otatko kahvia? En ole kyllä vielä keittäny ku en osannu odottaa että tuut näin nopeesti.
M: Voin mä kupillisen juoda mutta ei mua varten tarvi keittää.
PV: Tuu hei sisälle. mä laitan pannun tulille.
M: Wau, onpas täällä hienoa.

Olen joskus käynyt sen mummelin luona, se kutsui kahville kun halusi seuraa. Talo oli kokenu valtavan muodonmuutoksen. Ei olis tunnistanu samaks. Mutta misä välis tuo mies on muka tän rempannu. Onko se ollu täällä enkä mä ole huomannu.

M: Oletko ite tehny?
PV: En, sitä varten on remonttimiehiä. En mä ehdi tämmösiä askarteleen.
M: Tää on kyllä hieno. Hyvin olet saanu noi kukat pysyyn hengis tuolla takapihalla.
PV: En mä niitä hoida, mummu käy hoitamas, sillä on avain tänne.
M: Hä? Annatko sä ventovieraalle sun avaimes että voi tulla hoiteleen kukkia.
PV: Ei se ole ventovieras, se on MUN mummuni. Sovittiin että saa hoidella tää asioita jos haluaa, sillä tulee aika niin pitkäks siä vanhainkodis.

Samassa se valtava kolli pötkähtää paikalle.

M: Ai, sä otit ton?
PV: Sen nimi on Julle. Annoin sen jäädä tänne kun se on mummulle niin rakas. Eipä siitä paljon haittaa ole. Mitä nyt karvoja on joka paikka täynnä ja sen ruokintaan menee omaisuus. Mummu opetti sen syömään niitä tosi pieniä kissanruokia jotka maksaa ihan kipeesti. Mummu lupas kyllä maksaa ne ruuat mutta en mä ota siltä rahaa.
M: Sä oot kyllä kiltti mies kun hoidat vanhan naisen kissaa.
PV: Joo, semmonen mä olen, kiltti.

Kahvi on hyvää, paljon parempaa mitä mä yleensä keitän. Siirrymme takas takapihalle. Kukkia on sata kertaa enemmän ku mulla vaikka mulla on paljon isompi takapiha. Julle hyönää mun jaloissa. Sillä on ihanan pehmee karva vaikka siitä näkee että se on jo tosi vanha. Toisesta korvastakin puuttuu pala.

PV: Onkos sulla jo suunnitelmia illaks?
M: Ei ole, en mä tee suunnitelmia, aina tulee kumminki jotain ja sitte harmittaa. Parempi ku elää hetkes.
PV: Hyvin sanottu. Saanko mä ehdottaa jotain?
M: Tottakai!
PV: Lähtisitkö mun kans illalla leffaan? Tai vaikka syömään? Mä tarjoon.
M: Se olis kivaa, joo, voin mä lähtee.
PV: Mä tulen hakeen sua sitte kuudelta.
M: Sopii.

Oi, treffit, olen mä näitä odottanu. Voi että, saako vähän aikaa leijua, saako? Onneks puhelin soi joten ei tarvi liikaa innostua. Perkele. No ihme, Terhi soittaa.

M: Moi, joko olo helpottaa?
T: Joo, missä sä olet?
M: Täs naapuris vaan, mä tulen heti.
T: Se olis ihanaa.

M: Mun tarvii nyt mennä. Terhi on heränny.
PV: Ok, mutta hei, älä unohda, tänään kuudelta.
M: No en taatusti unohda.

Kirmaan kotiin, yritän hypellä kuin pikkutytöt mutta kompastun johonkin saatanan risuun ja kaadun naamalleni. Ai saatana että sattuu, eihän kukaan vaan nähnyt. Että voi aikunen ihminen olla tyhmä. Petri ei ainakaan nähny. Hyvä.

M: Minkämoinen olo sulla on?
T: Ihan jees, Mikko soitti.
M: No mitä Mikko?
T: Oli kiukkunen ku perseeseen ammuttu karhu kun kuuli että mä olen ollu baaris.
M: No niinpä tietysti.
T: Kyseli kelle annoin persettä. Uhkaili erolla. Mä en tieks jaksa tätä. En ainakaan ny. Lainasin sulta vaatteita. Omat haisi liian pahalta.
M: Ok.
T: Mä taidan nyt mennä kotiini nukkuun. Täytyy priskaantua että jaksaa olla Maijan kans illan. Kiitti hei sulle. Kaikesta. Sä oot ihana.
M: Kiitti itelles.
T: Voidaanko me tulla Maijan kans tähän sun luo illalla jos ei jakseta olla kotona?
M: Siitä mun piti sulle puhuakkin, mä en ole illalla kotona, pääsetkö sä kuskaan Jaskaa josain välis? Tai ei sitä mihinkään tarvi viedä, päästä tohon takapihalle, en tiedä kato yhtään koska tuun takas.
T: Mihin sä meet?
M: Mä kerron sitten joskus. Mutta hei, sä menet nyt kotiin nukkuun, mä joudun tää kyllä nyt siivoileen paikkoja että saan tän kamalan hajun täältä pois. Hei hei Terhi.

Terhi poistuu manaten "miksei mulle koskaan kerrota mitään". Istun sohvan reunalle. Jaska tulee viereen ja tökkää mua kylmällä, märällä kuonollansa. Ai saatana, mulla on polves reikä. No kiva. Haen desinfiointiainetta ja laastarin. Noin, nyt on kiva mennä treffeille kun on polvi halki. Hyvä minä.

Siivoan asunnon ja leijun kokoajan pilvissä. Mulla on treffit ja ne on ihan kohta. Elämä on aika ihanaa.

Raakile osa 4

Herään. Olo on kuin puusta pudonneella, kauankohan tuli nukuttua. Ai nyt on jo ilta. Otan puhelimen ja totean että Terhi on soittanu kuus kertaa. Onkohan sillä joku hätä. Ensin vedän savut vaikka mikä olisi, koirakin tahtoo varmaan jo ulos kuselle. Seison tukka pystyssä takapihalla. Jaska vahtii vieressä. Mistä sitä tietää minkälainen peto tänne on eksynyt. Puhelin piippaa, se on Terhi. Ihan varmaan on. Mulla ei ole vieläkään mitään suunnitelmaa millä pelastaisin itseni tältä illanvietolta. Voi perse, mitä mä nyt teen, kun ei kyllä yhtään kiinnosta. Ovikello soi, onko se nyt jo oven takana kun en ole vastannut puhelimeen. Tumppaan tupakan ja menen etuovelle. Kurkkaan peiliin ja totean että oho, onpas mulla paljon tukkaa. Avaan oven, ei ole Terhi, on se uusi naapuri. Ja mulla on tukka pystyssä.

PV: Morjesta! Anteeks että mä häiritten mutta mä olen sun uus naapuri Viljanen ja aattelin tulla tervehtiin.
M: Moi...
PV: Hetkonen, sä olet tutun näkönen. Minna!! Moi, kiva nähdä sua pitkästä aikaa. Herätinkö mä sut...?
M: Et! Tai no joo. Tai et. No, samapa tuo.
PV: Sorry hei oikeesti. Mä en tienny. Ootko sä jossain yötöis vai...?
M: Joo, ei haittaa. Tervetuloo naapuriin. Mun tarvii nyt tiäks mennä. Nähdään taas. Moi.

Pam!! Vedän oven ihan liian lujaa kiinni. Voi vittu että voi ihmisen lasta nolottaa. Miksen edes vähän sukinu tukkaani, voi vittu. Kiva ensivaikutelma, no se siitä heilastelusta. Olipa se komee, hiusraja oli vähän karannu ohimoilta mutta muuten se oli ihan sama nami kuin silloin ennenkin. Ovikello soi taas. Nyt katon peiliin, suin tukkaa sormin edes vähän sinne päin ja hengitän syvään.

M: Sorry kun mä tollee... Terhi?
T: Mikset sä vastaa sun puhelimeen!?!? Käsitäks että mä olen ollu ihan huolissani!?!?
M: Mä nukuin ja...
T: Niin varmaan. Oleks yksin?
M: En kun mulla on täällä orgiat ja sä nyt ihan pikkusen häirittet.
T: Heh he, menes ny kuule suihkuun, mä toin pullon mukanani ja sulle yhden kivan topin. Käytin sitä raskausaikana joten se mahtuu sulle kivasti. No, hus hus, suihkuun siitä.

Voi vittujen kevät. Raskauspaita. Kattelen itteeni suihkus, no joo, vähän roikkuu sieltä täältä mutta en mä silti näytä siltä että oisin raskaana. Voi jeesus tota Terhiä. Viivyn suihkussa kauan. Kuuntelen kun Terhi keskustelee Jaskan kanssa. Ne on varmaan samalla aaltopituudella. Mä olen muuten nyt kusessa. Enhän mä nyt enää voi millään sanoo että en mä tuu, mulla on muuta. Voi perse, mä en nyt yhtään jaksaisi. Kun tulen suihkusta, Terhi on avannu viinipullon, kaatanu laseihinkin valmiiksi ja joka paikka on täynnä kynttilöitä.

M: Onko mulla sähkölasku maksamatta vai?
T: Hupsu, nyt nautitaan kun saadaan olla ihan kahdestaan.
M: Sorry mutta mä olen kyllä ihan hetero.
T: Sä oot kyllä kans yks sanonko mä mikä, tule nyt ottaan, tää on hyvää.

Otan lasin, gin gin, maistan ja totean viinin maistuvan aivan yhtä kamalalta kuin ennenkin. Tämä ei nyt vaikuta ollenkaan hyvältä.

T: Täs on hei tää paita, kato, eikö olekin hieno?
M: Näytänkö mä sun mielestä siltä että oisin paksuna?
T: No et tietenkään, mä nyt vaan ajattelin että saisit tän vähän niin kuin hyvityksenä kaikesta.
M: Raskauspaidan...
T: No ei tästä sillai nää että tätä kuuluu pitää päällä kun on raskaana, koita edes.
M: Voi vittu...
T: Sä et tykkää tästä?
M: No en. Kun en ole raskaanakaan.

Terhi näyttää pettyneeltä, ei tän näin pitäny mennä. Hyvä minä.

M: No annas ny tänne se. Katotaan millanen se on.
T: Ei sun oo pakko jos sä et halua.
M: Tänne nyt se vitun paita.

Kiskon rätin niskaani. No just. Siinä on mahan kohdalla pussi. Läskit peittää siitä osan mutta silti se jää roikkumaan huutaen että täältä puuttuu jotain.

M: Saanko mä vähän entrata tätä?
T: Ai hä?
M: Niin että saanko mä vähän muuttaa tätä?
T: Joo-o, se on nyt sun, sulle sopii toi väri.

Kun olen saanut kerättyä ylimääräisenä roikkuvan pussin käteeni, survasen siitä rintaneulan läpi ja kiinnitän sen sivulle, hyvä tuli.

T: Mille otetaan?
M: Jaa mitä?
T: No tätä viiniä, höpsö? Toi paita on niin hyvännäkönen sun päällä.

Onneks Terhi osti raskausaikana isoja vaatteita, raukkaparka kuvitteli paisuvansa XS koosta XL kokoon. No eka kerta, eihän sitä voinut tietää.

M: Otetaan vaikka meille.
T: Otetaan!
M: Hölkyn kölkyn!
T: Terveydeksi.

Juon lasin kerralla tyhjäksi. Hyi helvetti mitä myrkkyä. Pakkohan tätä on nyt sitten kitata kun toinen kerran tarjoo. Kohta on onneksi pullo tyhjänä, samat jutut puhuttuna mitkä aina (Mikko sitä, Maija tätä)ja on aika tilata taksi.

M: Mihin me ollaan menos?
T: Baariin tietty.
M: Älä, oltaisko? Mä tarkotin että mihin baariin?
T: Jaa, no mun tekis mieli vähän ehkä laulaa, että mentäskö ensin Karhunpesään?
M: Joo, mennään vaan.

Karhunpesä, voi kauheeta. Se on kaikkien juoppojen kantapaikka, ainut paikka missä on karaoke. Siellä sitä tuntee itsensä hemaisevaksi kun kaikki 5-kymppiset yrittää iskeä vaikka ovatkin niin kännissä etteivät uskalla nousta tuolilta ollenkaan. Huh huh. Taksi tulee pihaan ja Terhi vaatii suureen ääneen päästä etupenkille.

T: Minä maksan.
PV: Iltaa arvon neidit ja mihinkäs ajetaan, kappas täällähän on tuttuja!

Ei jumalauta. Viljasen Petri on taksikuski, enpä olisi arvannut.

M: Iltaa iltaa, tohon Karhunpesälle jos mentäis nyt aluks.
T: Mun tekee nyt niin mieli laulaa!!
PV: Selvä, sinne siis. Onkos rouvat ihan keskenänsä liikentees.
T: Minä olen rouva! Minna on neiti. Siinä olis kuule sulle kiva naisihminen...
M: TERHI!! Lopeta nyt herranje.

Nolostun, punastun ja haluaisin vajota maan alle. Mitähän tuo mies oikein ajattelee. Muutama tunti sitten olin kuin haudasta lomalla ja nyt olen täydes iskus menos baariin. Kuvitteleekohan se että olin eilenkin, että sen takia se onnistui herättämään mut illalla. Voi kauheeta.

PV: Ehditkös nukkua tarpeeksi? Meinaan vaan että jaksaks nyt sitten bailata aamuun asti kun mä tulin niin nolosti sua häiritteen?
M: No ei kai sitä nyt ihan aamuun asti tarvi jaksaa...
T: Me mennään nyt hakeen tälle Minnalle kuule semmonen kiva pikku pano. Vai ehtisiks sä kuinka. Kato sille on nyt löydettävä mies, keinolla millä hyvänsä.
M: TERHI! Jumalauta, nyt naama umpeen.
PV: No, eipäs nyt hermostuta. Kaveri yrittää selkeesti auttaa.
M: Mutta kun ei tartte. Voi vittu. Meinaatko Terhi koko illan jatkaa tota samaa?
T: Älä ny, mikä sun ny on, kokoajan kiukkunen. Mulle tulee paha mieli. Hauskaa piti olla kun kerrankin päästään.

Onneksi oltiin just sillä hetkellä perillä. Terhi maksoi matkan ja Petri toivotti oikein mukavaa illanjatkoa. Antoi Terhille käyntikortin että saadaan sitten soitella kun kotiinlähdön aika koittaa. No oikeinkin mukavaa.

Karhunpesä antaa taas parastaan. Siellä on vakkarit istuneet jo koko päivän joten kunto on sen mukainen. Baarimikko näyttää valmiiksi väsyneeltä, taitaa johtua näistä veijareista.

BM: Mitäs neideille sais olla?
T: Mä olen rouva! Mä otan kuule sinisen enkelin ja Minna ottaa sut!
M: Voi jeesus sun kanssa, joo mä otan kuule karpalovodkan.
T: Minä maksan! Mene kuule hakeen mulle se lauluvihko ja lappuja. Äläkä unohda kynää!

Kävelen dj-kopin luo. Raimo on tänään työvuorossa. Kumma kun tämän kokoisessa kylässä on tasan kaks ihmistä jotka osaa vetää karaokea. Raimo ja Lissu. Ne on aviopari, olleet yhdessä varmaan aina. Mukavia ihmisiä.

R: Tulikos Minna vähän lauleskeleen?
M: Taidan antaa kuule niiden laulaa jotka osaa. Terhille tulin lappuja hakemaan.
R: Kuinkas se Mikko voi? Kuulin että teki aika ruman tempun. Onneks ei tappanu ketään eikä itteensä.
M: Joo, oli se kyllä. Hyvin se voi, hengis nyt ainakin. Älä vaan Terhille sano mitään.
R: En tietenkään, sen takia sulta kysyinkin. Täs on sulle vielä kynä. Ei arvaa pitää siinä pöydällä, vaikka alkuehtoosta laittais laatikollisen niin parin tunnin päästä on kuule kaikki hukas.
M: Kiitti.
R: Voisit säkin pari lappua laittaa, sulla on ihan nätti ääni.
M: Niin varmaan.

Terhi selaa vihkoa kuumeisesti.

T: Mikä sen biisin nimi on missä lauletaan siitä Millasta?
M: Olisko sen nimi vaikka Milla?
T: Kato niin onkin! Hyvä että oot mukana!
M: Niinpä. Joko sä joit sun paukun?
T: Joo, tilasin lisää, otin koko prikallisen.
M: Kuka ne juo?
T: No me tietty. Maija tulee vasta illalla kotiin joten tämä äiti on nyt niin vapaa tekeen ihan mitä vaan!
M: Ajattelit sitte hommata ittelles kunnon krapulan?
T: Sä olet kans aina tommonen. Hommaisit miehen niin tulis sunkin elämään sisältöö!
M: No niinpä kuule..
T: Mikäs se laulu on missä kävellään siä rannas ja piirretään sydämiä hiekkaan?
M: En kuule tiedä, kysy Raimolta.
T: En mä tunne sitä sillai että mä voisin.
M: Ai ja sekö sua estää. Sä voit kertoo tuikituntemattomalle baarimikolle mun miehentarpeesta ja ehdottaa taksikuskille josko se tulis ehtoon jälkeen meille mutta sä et voi mennä kysyyn karaokenvetäjältä biisin nimee. Joo, kyllä mä ymmärrän.
BM: Tässä olis neitien juomat, olkaapas hyvä.
T: MÄ OLEN ROUVA!!!

Ilta oli pitkä. Terhi laulo varmaan puolen vihkon biisit. Loppuillasta jo niin nuotin vierestä että oli ihan sama mitä Raimo laitto soimaan. Join muutaman drinksun, Terhi joi loput. Niin varmaan toistakymmentä sinistä enkeliä. Lopulta Raimo ei enää päästäny Terhiä laulaan. Terhi veti herneet nenään ja kertoi isoon ääneen kuinka hän voi poistua paikalta jos hänen rahat ei kelpaa. Vanhat puliukot taputti tällekin esitykselle. Hyvin olivat oppineet kuinka karaokebaarissa käyttäydytään.

T: Nyt mennään kuule Linnatuuleen!
M: Ai sinne kahvilaan?
T: Mihin ihmeen kahvilaan?
M: No sä sanoit että Linnatuuleen...
T: Ei, ei, ei, kun mä tarkotin että Linnavuoreen.
M: Eiköhän me voitais lähtee kotiin. Kello on jo vaikka mitä ja sä oot mun mielestä juonu jo ihan tarpeeks.
T: Jaa, mä olisin kyllä vähän tahtonu tanssia.
M: Tanssitaan toisella kertaa.
T: Minä soitan taksin!

Jumalauta että se oli tänään reipas. Minä olen rouva, minä maksan, minä laulan, minä sitä, minä tätä. Huh huh, onneks se suostu tähän että lähdetään kotiin. Petrillehän se taas soitti. Jouduin istumaan eteen koska Terhi sukelsi niin sujuvasti takapenkille että sitä ei olisi sieltä enää pois saanut.

PV: Oliko hyvä ilta?
M: Joo, Terhi joi vähän liikaa.
PV: Etkö sä juonu mitään?
M: Join mä, keskityin vaan enemmän ton paimentamiseen.
T: PYSÄYTÄ!
Terhin teki pahaa. Petri pysäytti auton ja juuri kun Terhi sai oven auki niin sillä samalla sekunnilla kaikki 20 sinistä enkeliä iskeytyi katuun. Haju oli mahtava.

M: Mitä jos me käveltäis kotiin? Ettei tuo vaan oksenna tänne autoon.
PV: Paljonko se oikein joi?
M: Paljon. Ei tästä kyllä ole kauheen pitkä matka.
PV: Mutta kannattaako sitä nyt lähtee riepottaan tonne, kyllä mä teidät vien, sanot sitten ajoissa jos vielä tekee pahaa.
T: Mä kuolen...
M: Et sä nyt mitään kuole. Mennään Terhi kotiin. Saat tulla meille.

Matkaa Karhunpesältä meille oli ehkä 5 kilometriä. Se on lyhyt matka mutta tällä kertaa se kesti ikuisuuden. Pohdin jo monesti että onkohan joku puliveivari laittanu Terhin lasiin jotain kun noin monta kertaa jaksaa oksentaa. Vai onkohan sillä joku alkoholimyrkytys, pitäiskö se viedä sairaalaan. Petri rauhotteli että kyllä se siitä, tommosta se on kun harvoin ottaa. Viimein päästiin kotipihaan. Terhi nukkui takapenkillä.

PV: Vedetäänkö savut?
M: Joo, vedetään vaan.
PV: Mutta mennään tohon pihalle, mä autan sua sitte ton kans.
M: Kiva.
PV: Niin sä oot sitten sinkku?
M: Joo, ei ole löytyny sopivaa.
PV: Mä olin kouluaikoina ihan rakastunu suhun.

Mitä se sano? Kuulinko mä oikein? SE rakastunu MUHUN!?!? Ei voi olla. Menin ihan hämilleni, en osannu sanoo mitään.

PV: Oliko se nyt noin järkyttävä tieto? Oli meitä muitaki!
M: Ei, tää tuli vaan vähän... Mitä muita?
PV: Kyllä me kaikki jätkät katteltiin sua että ai että, ton kun sais, mutta ei meistä kukaan uskaltanu tehdä mitään. Finninaamasia paskahousuja oltiin koko sakki.

Teki mieli karjua. Koko kouluajan mä olin Petriä kattellu, että siitä saa joku komeen miehen ja nyt se tulee kertomaan mulle että se olis halunnu mut. Ei jumalauta tätä mun tuuria.

M: No miksette uskaltanu? Olinko mä niin pelottava?
PV: Sä olit niin itsevarman olonen. Ei sun lähelle uskaltanu tämmönen herkkä poika tulla.
M: Herkkä?
PV: Niin, kyllä se herkäks vetää kun heräät aamulla kalsarit reides kiinni.
M: Anteeks mitä?
PV: Mä näin susta märkiä unia.
M: Hyi helvetti.
PV: Mitä?
M: Ei tommosia kuulu kertoa.

Samassa taksin ovi aukesi, oksennus teki tuloaan. Terhi paransi hieman asentoaan, oksensi ja putosi autosta pää edellä omaan oksennukseensa.

PV: Tota ei voi kyllä yksin jättää yöksi. Voiko se tulla sun luo?
M: Tottakai. Odota, mä haen tosta sisältä pyyhkeen ettei tahrita koko kämppää.

Petri kantoi Terhin kuin pienen lapsen sisälle. Hain kylppäristä vadillisen lämmintä vettä ja pesusienen. Tuntui ihan kuin olisin pessy jotain ruumista olohuoneen lattialla. Terhiltä oli täysin taju pois.

M: Kyllä sä voit jo lähtee. Kyytikin varmaan jo odottaa.
PV: Jos mä nyt odotan sen aikaa että saat sen pestyä niin nostan sen sitten johonkin nukkuun.
M: Jaa no sitte. Kai tämä ny auttaa, menköön aamulla sitte suihkuun kun herää. Voi plikkaparkaa, saattaa pikkusen olla tukanjuuri kipee.
PV: Se on semmosta kun harvoin pääsee.

Petri nosti Terhin sohvalle. Hain peiton ja ämpärin. Toivottavasti se ei enää oksenna.

PV: Tuutko vielä savuille?
M: Taidan vetää tos takapihalla, päästän samalla koiran ulos. Mutta hei, kiitti sulle, oikeesti, tosi paljon.
PV: Ai sulla on koira. Missä? Eikös koirat yleensä tule ovelle kun joku tulee?
M: Joo, niin mäkin olen kuullu puhuttavan, mutta ei meidän Jaska, se nauttii kun saa koko sängyn ittelleen.
PV: Onpa siinä koiralla nimi. Minkä rotunen tää Jaska on?
M: Mäyräkoira. Odotas.... JASKAA!! PIHALLE!!

Jaska tuli portaat niin hitaasti alas kuin vain pystyi. Pihalle, keskellä yötä ja vielä vieras mieskin on tullut taloon. Jaska haistaa Petrin punttia ja kengänkärkeä, katsoo alta kulmiensa mua ja painelee takaovelle.

M: Se on vähän tommonen.
PV: Onpas se lihava.
M: Me ollaan samanlaisia. Lihavia.
PV: No et sä ole mikään lihava.
M: Heh heh. Mennääs ny niin päästään nukkuunkin.

Takapihalla on usvaa. Mitähän kello jo on. Petri tuoksuu hyvältä, Jaska hoitaa hommansa ja pujahtaa takasin pirttiin.

PV: Sulla on isompi talo ja takapiha ku mulla.
M: Onko sulla vaimoo? Tai siis mä tarkotan että onko sulla lapsia?
PV: Oli mulla. Me oltiin vähän aikaa naimisis mutta oltiin liian kakaroita niin erottiin. Lapsia ei ole. Entäs sä.
M: Ei ole mullakaan vaimoo.
PV: Hupsu, oletko sä ollu naimisis, onko sulla miestä? Lapsia?

Kurkkua kuristi. Mitä tohon nyt sanois. Totuus?

M: En oo päässy vihille asti. Lapsia on kovin paha yksin tehdä.
PV: Noin nätti nainen saa kenet vaan.
M: Juu, näin on. Eiköhän sun ole nyt aika mennä jatkaan kännisten kuskaamista.
PV: Soita sitte mulle kun tarviit kyytiä, ihan koska vaan.
M: Kiitti sulle vielä kerran ja hyvää yötä.
PV: Hyvää yötä, kaunis naapuri.

Kaunis. Oi kun tuntui hyvältä. Punastuin ihan varmaan.

Raakile osa 3

Herään vaikken halua. Mikä tämmönen loma on kun ei saa aamulla nukuttua. Koira ei hievahdakkaan, esittää nukkuvaa ettei joudu pihalle. Olkoon.

Keitän kahvia, käyn tupakalla, katselen heräilevää luontoa. Mitähän tänään tapahtuu. Puhelin soi.

M: Minna.
Mikko: Mikko täs moro.
M: Moro, mitä mies?
Mikko: Mitäs täs. Kuule, voinko mä pyytää sulta yhden palveluksen?
M: Riippuu millasen?
Mikko: Mä en pääse täältä ainakaan viikkoon kotio, täytyy tehdä jotain lisätutkimuksia, niin voisitko sä autella Terhiä Maijan kans. Musta tuntuu että Terhi ei ole ihan ok.

Teki mieli kertoa suureen ääneen oma mielipide tapahtuneesta, teki mieli kysyä että eikö se ole huomannu että ainahan mä olen täs auttamas. Perkele.

M: Joo, tottakai. Onko jotain pahasti vialla?
Mikko: Ei kai, varpaat puutuu, ne meinas että tuolla selässä on joku hermo jumis tai jotain. Kyllä se tiedät etten mä tajua noiden lääkäreiden puheista mitään.
M: Mikä fiilis sulla muuten on?
Mikko: Vituttaa melko raskaasti. Terhi oli tilannu netistä kaikennäköstä, piilottanu laskut ja ei kertonu mulle. Löysin sattumalta sen perintätoimiston kirjeen kun hain muuta. Siitä sitten riemastuin. Aattelin ensi että ei täs mitään hätää, ei se summa miljoonia ollu, mutta siinä puupinolla tuli perkeleet mieleen ja muistin sen kossupullon. Loputhan sä jo tiedätkin.
M: Mitä se Terhi sillai... Mitä se oli tilannu?
Mikko: Vaatteita ny lähinnä, oli siinä kaikkee muutakin.
M: Miks se meni piilottaan sulta laskut?
Mikko: Meille tuli riitaa joku päivä kun se oli ostanu Maijalle jotain hörhelömekkoja, sanoin että lakkaa sen tuhlailun kun se raha ei kumminkaan puis kasva.
M: Kannattaako rahasta tapella?
Mikko: Jos ei toinen jumalauta tajua mistään mitään!!
M: Älä mulle huuda. Ootko muuten huomannu että sä kilahtelet kokoajan jostain? Onko täs ny jotain muutaki?
Mikko: Töis on puhuttu lomautuksista.
M: No just. Ootko Terhille kertonu?
Mikko: No en tietenkään. Se sekois heti. Laittais talon myyntiin ja auton. Jaa... No sitä autoo ei tartte enää myydä. Voi vittu.
M: Mutta hei, kyllä mä auttelen Terhiä, älä sitä sure. Koita nyt vaan parantua. Jooko?
Mikko: Kiitti. Joo, kyllä mä tästä vielä nousen. Kattellaan.
M: Moi.

Lasken puhelimen kädestä ja jatkan aamun ihmettelyä. Koirakin nousee ylös, venyttelee niin että kaatuu kyljellensä matolle ja jää siihen makaamaan. Kysyn ystävällisesti että jaksaisko mitenkään siirtyä takapihalle kuselle. Heiluttaa mulle häntäänsä ja näyttää hymyilevältä, lopulta nousee ylös, ravistelee itteensä ja sipsuttaa mun ohi päättäväisesti. Takapihalla on naapurin kolli. Jaska nostaa niskakarvat pystyyn. Jätän ne keskenään. Aitasin ton pihan silloin aikoinaan, ei tarvi seistä koko aikaa vieres ja vahtia. Kahvi on valmista, otan kuppia kaapista kun puhelin soi taas. Nyt soittaja on Terhi.

M: Huomenta.
T: Huomenta. Saadaanko me tulla Maijan kans teille? Mä en yhtään jaksa olla yksin.
M: Tulkaa vaan.
T: Onko Mikosta kuulunu mitään?

Tätä kysymystä en osannu edes odottaa. Voi vittu. Mitä tähänkin nyt sitten sanois. Terhi on mustasukkaisuuden perikuva. Päätän muuntaa totuutta.

M: Ei ole, mitä se nyt mulle soittas.
T: Se ei ole soittanu mullekaan.
M: Tää olis kahvia, koittakaas tulla.

Terhistä näkee jo kauas että se on valvonu taas koko yön. Maija kiljuu. Varmaan just oppinu koska sen täytyy kiljua kokoajan. Kuola valuu ja kädet käy. Haen peiton lattialle ja Maija laitetaan siihen pötköttelemään. Terhi menee kahvinsa kanssa takapihalle, tarjoan tupakan ja kattellaan kun Jaska kaivaa niin maan perkeleellisesti keskelle nurmikkoo valtavaa monttua. Ollaan taas hiljaa, kaikki on varmaan jo sanottu.

T: Saadaan uusia naapureita.
M: Ai jaa, kukas nyt on kyllästyny omakotitaloasumiseen?
T: Näin sen naapurin mummun eilen roskiksella. Kyseli haluanko kissan. Se on saanu paikan vanhainkodista, talo on myyty eikä se voi ottaa sitä kissaa mukaansa. Kerroin että Mikko on allerginen.
M: Voi harmi. Se mummu oli tosi mukava. Aina sen kans sai jutun juuresta kiinni. Vai vanhainkotiin. Onko se muka niin vanha jo.
T: En mä tiedä. Sen mies on asunu siä jo kuulemma kauan. Mieti, mä en edes tienny että sillä on miestä.
M: En mäkään. Oliko puhetta kuka tänne muuttaa?
T: Se sano sen nimenkin....odotas nyt. Oliko se joku Viljanen?
M: Ei sano nimi mitään, onko se joku täältäpäin?
T: Juu, se oli ammattikoulus samaan aikaan ku Mikkokin, mikäs sen etunimi nyt on....

Ei helvetti, Viljasen Petri. Olin siihen niin rakastunut ammattikouluaikana että pudotin kerran tarjottimen ruokalas kun se katto mua päin. Voi perse, ei se nyt voi olla se, eihän. Mä en kestä. Jaa mutta kai sillä on jo vaimo ja lapsia ja rakastaja ja vaikka mitä. Ehkä se ei tunnista mua enää. Eikä muista.

T: Petri! Sen etunimi on Petri.
M: Jaa.
T: Se on kuule sinkku.

VOI VITTU!

M: Miks?
T: Jaa mitä miks?
M: Niin mä tarkotan että miks se on sinkku? Onko se eronnu vai?
T: En minä tiedä. Ehkä se on sinkku siks että se tulee pokaan sut.

Punastun. Ihan varmaan punastun. Voi perse. Ei tää voi olla totta. Tekis mieli kiljasta.

M: Niin varmaan juu. Mitä semmonen yksinäinen mies tommosella talolla tekee?
T: Eihän sen mummun talo nyt niin kovin iso ole. Kaks huonettakin vaan.
M: Niin mutta mitä semmonen Petri tekee tommosella talolla? Yksinäinen mies. Ei kans mitään järkee.
T: Sanoo nainen joka asuu koiran kans kakskerroksises omakotitalos...
M: Niin mutta mä olen jonain päivänä aatellu löytää sen miehen ja tehdä niitä lapsia.
T: Mistä semmosia miehiä löytyy?
M: Anna olla.

Maijaa vituttaa. Se on oppinu kääntyyn selältä mahalle mutta ei takasin päin. Siellä se nyt makaa naama peitossa kun niskat väsyy. Voi pientä. Siirryn sisälle, käsken Jaskankin pirtin puolelle. Koira vilahtaa suoraan yläkertaan nähtyään Maijan. Miten voi noin uljas ja rohkea koira pelätä tommosta lasta joka ei edes kunnolla vielä liiku. Pölhö eläin.

Terhin puhelin soi. Soittaja on Mikon äiti. Keskustelu on surumielistä ja osittain kiivassanaista. Kuuntelen salaa ja luen rivien välistä että mummu haluaa lapsenlapsensa yökylään. Hyvä, jo on aikakin. Mikon äiti on vähän erikoinen persoona. Muistan kun Maijan ristiäisissä Mikon äidillä oli niin lyhyt minihame päällä että pappikin punastui. Toiset ei vaan ole koskaan sinut mummoutumisen kanssa.

T: No niin, nyt se harakka tahtoo Maijan yökylään. Voi vittu mä sanon...
M: Eikö se ole ihan kiva...? Saat omaa aikaa.
T: Kiva? Oikeesti? Älä viitti.
M: Mitä mä nyt sanoin?
T: Sen muijan mielestä laps pitää puhee marimekon vaatteisiin, tytöillä pitää aina olla hame päällä. Mulla hajoo pää.
M: Etkö sä nyt just ostanu Maijalle hienoja hameita?

Samassa tajuan virheeni, ei jumalauta, eihän me näistä hameista olla Terhin kans puhuttu vaan Mikon.

T: Mitä hameita?
M: Öö.. No oothan sä ostanu? Etkös olekin?
T: Mikko on soittanu sulle.
M: Hä?
T: Mikko on soittanu sulle ja kertonu. Mä kysyin sulta onko Mikko soittanu ja sä sanoit että ei. Mitä vitun peliä tää nyt on?
M: No ei ole mitään peliä. Mä nyt vaan kysyin että etkö sä ole ostanu Maijalle mekkoja? Jos mulla olis tyttö niin tottahan sille nyt täytyis mekkoja ostella. Älä nyt tee mitään vääriä johtopäätöksiä!
T: Eli Mikko ei ole soittanu sulle?
M: No ei ole ei. Mikä juttu tämä nyt on?
T: Ei mikään.
M: Muuten vaan otit lämpöjä kun kysyin oletko ostanu tytölle mekkoja?
T: Anteeks. Oikeesti anteeks. En mä tiedä.
M: Mitä sä et tiedä, sitä että oletko sä ostanu vai? Antaa olla. Sano sille harakalle että ostaa mieleisensä vaatteet plikalle siks aikaa kun se on siellä.

Huh, se oli lähellä. Joskus vuosia sitten, ennen Maijaa, Terhi luuli vakavissaan että meillä on Mikon kanssa suhde. Mikko oli auttamas ton aidan rakentamisen kans ja tottahan siinä aikaa meni. Juotiin muutamat asennuslonkerot ja puheltiin niitä näitä. Terhi oli silloin työmatkalla jossain hikipinkokokoukses. Se soitti Mikolle ehkä tuhat kertaa sen illan aikana ja jaaritteli niitä näitä. Voi toista. Meillä ei ole ikänä ollut mitään. Eikä tule olemaan. Haen sen oman hulluni tuolta sitten jostain kun sen aika on. Toisten hulluja en tartte.

M: Mitäs aiot tehdä nyt sitten kun sait vapaaillan?
T: En mä tiedä. Jos vaikka pesis pyykkiä, siivotakkin tarttis.
M: Hei haloo, onko Terhi kotona? Siivota? Pestä pyykkiä?
T: No pakkohan semmostakin on tehdä!
M: Mitä jos menisit kuule baariin? Tai lenkille? Tee jotain mistä sä nautit!
T: Kyllä pyykinpesu on ihan kivaa. Niin ja siivoominen.
M: Näin on.
T: Mitä sä teet illalla?

Eikö tässä maailmassa ole ketään muita kuin minä... Mä en nyt yhtään jaksaisi keskustella näistä asioista, en tän enempää, ainakaan tänään. Nyt on keksittävä jotain.

M: Mulla on toi.. Mä meen..
T: Onks sulla treffit?!?!? Kenen kans?? Kerro heti!!
M: Äh, ei mulla ole mitään.
T: Tulisitsä meille? Mulla on siellä hyvää viiniä.
M: Katotaanko illemmalla uusiks.
T: Joo, siistiä, ei ollakkaan pitkään aikaan oltu kahdestaan.

No eipä. Viimeset pari päivää mun mielestä hyvinkin tiiviisti. Terhi pukee Maijan ja lähtee kotiin pakkaan plikan tavaroita. Jaska uskaltautuu alakertaan, peto lähti. Huokaisen syvään ja lösähdän sohvalle. Ei jumalauta. Nyt on kyllä keksittävä jotain. Ei mun tiemmä aina tarvi olla käytettävis.

Soitan äidilleni. He lähtevät risteilylle illalla. No hyvä, en mä sinne olisi halunnutkaan. Äidillä on ikäkriisi. Rupee oleen jo niin paljon ikää että hän ei kohta enää jaksa olla mummu. Ikuinen ongelma tää mun sinkkuus sille. Miten hänestä voi tulla mummu jos mulla ei ole edes miestä. Olen kertonut olevani lesbo, ei uskonut, kerroin että mussa on joku vika että en saa lasta, ei uskonut. Meidän suvussa ei ole kukaan koskaan ollut lapseton. Mun serkku Milla, jota äiti rakastaa ylikaiken, sai 6 lasta ihan tosta vaan. Millan mies on insinööri. Tyhmä kuin vasemman jalan kummisaapas, mutta ei sillä ole väliä. Se mies teki 6 lasta. Hieno juttu. Milla oli nuorena nätti kuin kiiltokuva. Vaaleat pitkät kiharat ja virheetön iho. Laihakin se oli, ei ollut koskaan minkäänlaista lapsenpyöreyttä. Toisin kuin eräillä maantienruskeatukkaisilla pikkutytöillä. Vaan eipä ole enää. Kyllä siitä näkee päältä että se on tehny 6 mukulaa ja ollu niiden kans ihan keskenänsä kun Stefan on ollut ulkomailla tekemäs mitä insinöörit nyt ikinä ulkomailla tekevätkään.

Jos mä lähtisin johonkin kauemmas sukuloimaan. Jaa, mutta eihän mulla ole mitään sukulaisia kauempana. Vittu. Nyt tulee kohta päänsärky. Painelen takasin sänkyyn. Siellä Jaska jo odottaa. Keksin jotain kun herään. Mun on pakko.

Raakile osa 2

T: Mikko? Terhi tässä. Pystytkö sä puhumaan?
M: Sattuu ihan saatanasti joka paikkaan. Anna rakas anteeks, sä tiedät että mä en kestä viinaa. Anna anteeks, mä rakastan sua.
T: Voi kulta, mä olin susta niin huolissani. Tottakai sä saat anteeks. Mä rakastan sua.
M: Ooppeli on varmaan entinen.
T: Mitä siitä, vanha paska auto se muutenkin oli. Pääasia että sä olet kunnos.
M: Missä Maija on?
T: Minna otti sen päiväkylään ja lainas autoonsa että pääsin kattoon sua.
M: Vittu että ihminen voi olla tyhmä, ajaa ny auto paskaks.
T: Kaikki on nyt ihan hyvin.
M: Hyvin? Miten helvetis kaikki voi olla nyt hyvin? Miten sä voit olla noin tyhmä?
T: Mikko, anteeks, en mä pahalla...
M: Etpä tietenkään, ethän sä koskaan. Tuliko mielees että multa lähtee nyt kortti, millä vitulla mä käyn töis, sun tuloillasko täs nyt sitten aletaan eleleen. Täytyy varmaan hakee teltta vintiltä. Voi vittu sun kans. Kaikki on hyvin. No on joo. Saatana.
T: Syytätkö sä mua siitä että sä ajoit sen auton paskaks?
M: Kyllä sun pitäis sen verran jo tietää ettei viina sovi mulle. Olisit saatanan lumppu tullu rajottaan edes vähän mutta ei. Olisit tullu edes kaveriks puuhommiin. En varmaan olis juonu koko pulloo jos olisit edes vähän auttanu. Mutta ei, ei meidän ämmää kiinnosta olla pihalla, voi saada vaikka raittiinilmanmyrkytyksen.
T: Mikko, mitä sä ny...
M: Painu vittuun siitä ny, mä haluan huilata, poliisit tulee kohta. MENE!!


Terhi sulkee huoneen oven ja lyhistyy viereiselle tuolille. Miten ihmeessä tässä kävi taas näin, miten tää taas käännettiin hänen syyksensä. Hoitaja tulee kysymään onko kaikki hyvin. Terhi vastaa että on on ja nousee ylös. Hetken täytyy miettiä palaisiko huoneeseen mutta poliisien saapuessa paikalle Terhi päättää lähteä pois.

Illalla Mikko soittaa.
T: Terhi
M: Mikko täs moi. Sori hei se mitä sanoin päivällä. Olin varmaan aika pöllyis, komeet lääkkeet täällä. Nukuin kolme tuntia putkeen tietämättä mistään mitään. Saiskohan näitä kotiokki.
T: Mitä ne poliisit sano?
M: No mitä ne, heristi sormee ja sano että hyi sua.
T: Oikeesti, mitä ne sano?
M: Että homma menee käräjille, niillä on silminnäkijöitä. Kortti lähtee, se ny on selvä. Mutta koska sen saa takas on hakuses.
T: Just. No mikä fiilis?
M: Älä ny viitti. Naurattaa tietysti, tosi hyvä fiilis. Hei haloo! Tajuuksä paljonko mä vihaan tyhmiä ihmisiä, tajuatko ja sä teet ittestäs nyt tosi tyhmän. Vittu sun kanssa.
T: No en mä ny sillä, ajattelin kun kuulostat ihan...reippaalta.
M: Ei vittu. Reippaalta. Kai mä ny saatana kuulostan reippaalta. Hei tajuaks sä että mä olen sairaalassa. Mä olen loukkaantunu. Käsitäksä edes sitä.
T: Käsitän mä. Ihan vitun hyvin käsitänkin. Ja sä syytät siitä mua. Ei jumalauta. Sä oot hei aikunen mies. Mihin sä edes olit menos sillä autolla?
M: Mitä vittua se sulle kuuluu? Huoriin tietysti kun en kotona saa!!!
T: Haista vittu.
M: Mitä sä sanoit?
T: Kuulit kyllä.
M: Jumalauta, ei mitään myötätuntoo, hei mä olen sairaalas, käsitäks.

Terhi lopettaa puhelun. Ei tää vaan voi olla totta. Kohta se keksii kuka ne poliisit soitti. Terhi ei enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Kengät jalkaan ja ulos raittiiseen ilmaan. Pakko mennä hakemaan Maija, on sillä Minnallakin elämä, oma elämä.

M: Moi, sä tulit jo?
T: Joo. Oon mä ollu jo kotona aika kauan.
M: No? Mitäs Mikko? Kävikö poliisit jo?
T: Mä en Minna enää tiedä mitä mun pitäis tehdä.
M: No?
T: Mikko on hullu. Se syyttää mua tästä.
M: No niinpä tietysti.
T: Pitäiskö mun ottaa ero? Se on kyllä joskus sanonu että tappaa mut jos mä jätän sen.
M: Lupashan se ittensäkin tappaa jos sä jätät sen. Ota näistä selvää.
T: Mä en jaksa enää.
M: Otatko tupakan?
T: Joo.

Jälleen tupakalla, hiljaa kuin hiiret. Mitä tässä sanoisi, että kyllä kaikki vielä muuttuu paremmaksi. Ei, se ei tunnu oikeelta. Jos ehdottaa eroa ja ne eroaa ja Mikko tekee jotain tyhmää niin onko se sitten mun syy. Voi vittu tätä draamaa taas.

T: Mitäs Maija?
M: Mitäs se. Joi pullon maitoo vähän aika sitte ja sammu. Koira pelkää sitä.
T: Saako Maija nukkua tää vai yritänkö viedä sen kotiin nukkumaan?
M: Annetaan sen nyt nukkua, rankka yö se sillekin oli. Haluatko mennä kotiin vai jäätkö tänne? Katotaan vaikka joku leffa?
T: Mä en tiedä mitä mä haluan. Haluanko enää mitään koskaan.
M: Toi piski olis ikuisesti kiitollinen jos viet sen kuselle tohon mettään.
T: Saanko?
M: Tottakai. Anna mennä vaan. Tekee teille kummallekin hyvää. Mettäs olo rauhottaa. Mutta hei, älä sä sitten kuse sinne.
T: Kiitos Minna. Sä olet mun paras ystävä.

Katselen ikkunasta kun Terhi kävelee koiran kanssa metsään. Koiran nimi on muuten Jaska. Nimesin sen entisen poikaystäväni mukaan. Sekään ei osannut tehdä sängyssä muutakuin nukkua ja senkin lempipuuhaa oli syöminen. Jaska nostaa kinttuaan joka näreeseen mitä polun varrelta löytyy. Ruopii vielä päälle kuin Euroopan omistaja. Terhi näyttää surulliselta ja ymmärtäähän sen. Voi kunpa osais auttaa, tietäis ne sanat jotka auttaa, mutta mitä tämmönen vanha piika mistään tietää.

Istun sohvalle ja mietin tilannetta. Ei helvetti, on se hyvä ettei tää tapahdu mulle. Kamalaa ajatella näin mutta mä olen sen verran äkkipikanen ihminen että olisin varmaan viimeistelly sen äijän sinne sairaalasänkyyn. Vielä kehtaa syyttää Terhiä, häpeäis. Perkele että kiehuu ja lujaa. Ei tää voi mennä näin.

Terhi tulee Jaskan kans takas. Jaska on onnesta soikeena, kieppuu hetken jaloissa ja uppoutuu sängyn peittojen sekaan. Päivän työt on sen osalta tehty, jos sitte ehtoolla sen verran nousis että söis vattan täyteen.

M: Helpottiko?
T: No ehkä vähän joo. Harmi kun Mikko on allerginen. Mä olisin niin halunnu kans oman koiran. Olis lenkillä mukavampaa.
M: Onhan sulla Maija, eikö niitä saa ostettua kaikenmaailman juoksurattaita ja kantovöitä?

Terhi pillahtaa itkuun. Olen sanaton, kerrankin.

M: No? Mikä nyt?
T: Millä rahalla me nyt eletään? Mä saan minimi äitiyspäivärahaa, ei sillä elä...
M: Niin juu, eihän se Mikko nyt millään töis voi käydä. Voi vittu sitä miestä.
T: Tarvisko myydä toi talo? Sillä rahalla saatais lainat pois.
M: Älä nyt hulluja puhele. Misä te sitte asuisitte? Teltassa vai? Vai kaupungin vuokrakämppääkö ajattelit? Nyt nainen, järki käteen. Kyllä lapsella koti pitää olla.
T: Mutta ei meillä ole varaa maksella lainanlyhennyksiä jos Mikko ei ole töissä.
M: Mun mielestä se on nyt sitten ihan Mikon oma ongelma kun kerran tämmösen järjesti.
T: Älä vaan sano sille mitään. Se sekoo vallan. Mä pelkään että se masentuu jos se joutuu jäämään kotiin. Voi että, mitähän tästä tulee.
M: Älä sä kuule sen masentumista täs nyt mieti. Kato ittees, oletko nukkunu yhtään? Oletko syöny?
T: Misä välis mä olisin nukkunu. Söin mä tos matkalla yhden Marssin.
M: Meidän kuntoguru oikein. "Söin mä yhden Marssin" Silläkö aattelit pärjätä. Nyt menet peseen naamas niin mä keitän sulle makaroonia.
T: Mutta...
M: Ei mitään muttia. Naama ja käsipesulle, äiti laittaa makaroonimakkaramössöö!!

Terhi tottelee ja nauraa mennessään että susta tulis kyllä hyvä äiti. Mä tiedän sen, ainakin luulen niin. Kun vaan löytyis se siittäjä. Mutta ei vielä, ei herranjumala tämmöseen tilanteeseen.

Onneks makaroonit kypsyy nopeesti ja makkarat on lämpösiä kun ne näkee kiehuvan veden. Terhi syö semmosen satsin että sen elimistö on varmaan sekasin monta viikkoo. Tommonen määrä hiilareita. Onneks se on itte nyt semmoses mielentilas että se ei tajua. Terhi on himoliikkuja. Kun se jäi työttömäks aerobicohjaajan hommasta se osti lopputilillänsä kaikki mahdolliset liikuntasetelit. Arkipäivisin se heräs samaan aikaan kun Mikko. Se juoksi kuntosalille, kävi uimas, teki jotain ihan ihme pöperöitä ruuaks ja ehtoolla se teki kaiken uudestaan. Kesäviikonloppuisin sitä ei nähny jos ei soutanu keskelle niiden mökkijärveä. Ihme ettei sille kasvanu räpylöitä. Se ui, vesijuoksi, souteli, sukelteli ja jos ei muuta niin istu vedes joogaamas. Kun se sai tietää olevansa raskaana se ilmottautu kaikille mahdollisille raskaana oleville suunnatuille jumpparyhmille. Muistaakseni se ei kovinkaan monella tunnilla käynyt sen pahoinvoinnin takia. Kun Maija vihdoin synty niin liikunta jäi. Mikko teetti niin paljon henkisellä puolella että fyysinen puoli sai jäädä.

T: Kiitos. Kyllä oli hyvää. En edes muista koska olisin viimeks syöny näin paljon. Kiitos.
M: Ole hyvä vaan. Mitenkäs muuten, koska se Mikko pääsee kotiin.
T: En mä tiedä. Ei se sanonu. Mä löin sille luurin korvaan. Pitäiskö mun soittaa sille?
M: Ei. Anna sen olla. Soita sille osastolle.

Terhi soitti ja kuuli hoitajalta että magneettikuvien tulokset tulee huomenna. Niskassa ja lantiossa on jotain häikkää. Tietävät tulosten jälkeen paremmin.

T: Soitanko mä ny kumminki sille Mikolle?
M: Sun miehes se on.
T: Mutta jos se taas huutaa?
M: Sä teet niinku parhaaks näet.
T: En mä soita. Antaa olla. Osaa sekin soittaa jos tulee tarve.
M: Katotaanko se leffa kun toi Maijakin näköjään nukkuu urakalla?
T: Jos se on rakkautta niin joo.
M: Tottakai se on. Mitäs muuta me vanhat piiat katteltais?

Raakile osa 1

Tilulilulii...Tilulilulii..

M: Haloo?
T: Herätinkö? Anteeks. Tottakai mä herätin. Anteeks.
M: Mitä kello on?
T: Puol kaks...
M: Just. Mikä hätänä?
T: Mikko lähti.
M: Mihin?
T: En minä tiedä.
M: Jaa.
T: Se on kännis. Se otti auton.
M: Hä?
T: Voisiksä tulla tänne?
M: *huokaus* Joo, voin mä.

Koira huokasee syvään, sen jäniksenajounet on nyt sitte pilalla. Se jää sänkyyn, mä lähden. Pakkohan mun on. Onneks ne asuu tos ihan vieres. Autolla ny ainakaan uskalla mihkään lähtee jos se hullu tuo kurvailee kännis, mun tuurilla se vetää mun pienen Fordin kylkeen. Vitun apina.

Ovi on auki, astun sisään kuin kotiini. Miksei kesälläkään voi olla yöllä lämmin. Varpaat kastu vaikka oli crocksit jalaas. Vittu.

T: Ihanaa kun sä tulit ja anteeks nyt taas tää häiriö.
M: Misä Maija on?
T: Nukkuu pinnasängys. Tapeltiin tos eteises.
M: Mistä ny taas tarvi tapella?
T: Rahasta.
M: No siitä ny ensimmäisenä kannattaakin tapella ja tähän aikaan. Eikö se äijä töihin mene huomenna?
T: Ei kai. En minä tiedä.
M: Mikä helvetin idea on kännätä maanantaina?
T: Se teki puuhommia ja sillä oli se kossupullo siä mukana. En minä tienny...
M: No mitä se olis auttanu vaikka olisit tiennykki. Mitäs nyt sitte tehdään?
T: Tarttisko mun lähtee hakeen sitä?
M: Polkupyörälläkö aattelit? Kannattaisko soittaa poliisit?
T: EI! Sehän joutuu putkaan! Siitä se suuttuu vielä enemmän. Ei poliiseja!
M: Mitä jos se vaikka tappaa jonku?
T: Ei kukaan yöllä liiku...Eihän?
M: *huokaus* Oikeesti, Terhi, kato mua, jos se ei olis Mikko niin soittasitko poliisit?
T: No juu, mutta...
M: Ei mitään muttia. Mä soitan.
H: Hätäkeskus, kuinka voin auttaa.
M: Meillä on täällä nyt semmonen ongelma että mies lähti ajeleen kossupullon voimalla autoo. Kaato palan aitaa jo tos pihas.
H: Minkälainen auto? Onko kyydissä muita?
M: Se on semmonen punanen vanha ooppeli. Yksin lähti.
H: Muistatko rekisterinumeroa?
M: En.
H: Sanotko vielä osotteen josta lähti.
M: Kukkaiskuja 3.
H: Lähetän partion etsimään.
M: Kiitos.

Kyllä mä niin sanon että voi vittu, aina tätä. Mä niin luulin että Maijan syntymä olis muuttanu jotain, mutta ei. Juoppo mikä juoppo, Terhiä käy sääliks, ei ole helppo elämä silläkään. Kokoajan saa olla varpaillansa ettei sano mitään mikä laukasee Mikon itsetuhosen käyttäytymisen.

Aina se on ollu porukan paras juoppo, kukaan ei ole koskaan juonu sitä pöydän alle. Viimesenä se jäi aina baariin huutaan että valomerkki on köyhiä varten. Grillillä se uhos niin maan saatanasti kaikille isommillensa. Turpaan tuli ja huolella mutta ei se sitä haitannu - ehkä se haki just sitä. Kaikki koulun tytöt oli ihan in love siihen. Se oli niin hurja.

Ammattikoulun jälkeen se katos. Se oli pari vuotta pois ja kun se tuli takas se oli ihan sama häirikkö ku ennenkin. Kukaan ei vieläkään tiedä misä se oli. Kylillä kiersi huhu että se oli menny koulun jälkeen ulkomaille ajaan rekkaa, tappanu siä jonku huoran ja istunu linnas. Enpä tiedä, tuskinpa vaan. Sitten kuvioihin tuli Terhi - tuo pieni kipakka nainen. Luultiin että Mikko muuttuu mallikansalaiseks. No ei näköjään muuttunu.

Alku näytti hyvältä. Mikko ei juonu ensimmäiseen vuoteen pisaraakaan. Ne meni kihloihin, naimisiin, osti talon ja kaikki näytti hyvältä. Lapsen hankinta ei sujunu suunnitellusti ja siitä se alamäki alko. Ne kävi semmosis tutkimuksissakin, mitään vikaa ei löydetty kummastakaan. Muutaman vuoden päästä Terhi alko odottaan. Mikko lopetti tissuttelun mutta alotti uudelleen kun raskaus meni kesken. Sillon se ajo kans kännis. Veti uuden auton lunastukseen, sille ei käyny kuinkaan. Pian sen jälkeen Maija ilmotti tulostansa. Ne oli Mikon äidin alkoholittomat kesäjuhlat. Terhin teki pahaa kokoajan. Se kävi salaa oksentelemas puskis ettei anoppi näe. No näkihän se ja kuvitteli että Terhillä on oma pullo mukana, että kuinka kehtaa kun Mikon takia juhlat oli holittomat. Häpeäis. Helvetin lunttu, sen takia Mikko juo. Olisitte nähny Mikon äitin ilmeen kun Terhi kerto kaiken kansan kuullen että kai se on nyt pakko kertoa, raskaana ollaan ja pahaa tekee. Pyysi anteeks sanomisiaan vaikka eihän Terhi niistä mitään tienny, ruusupuska sai sillä hetkellä laatotuksen juurelleen.

T: Nyt se kyllä suuttuu ihan pimeesti.
M: No sitte suuttuu, ei sillä ole silti oikeutta ajella kännis ympäri kyliä vaikka se oliski hullu. Mennään savuille.
T: Mä en polta enää. Mikko tahtoo toisen lapsen heti perään. Mä lopetin.
M: No ootko sä paksuna?
T: En. Vielä. Siitäkin se suuttu.
M: Just. Huh huh. Tos on. Nyt mennään.

Ei puhuta mitään. Poltellaan tupakat ja kattellaan kun aamu alkaa sarastaan. Olipa lyhyt yö. Koira siellä varmaan kääntää kylkee ja on onnellinen että sai koko sängyn. Onneks mulla ei ole perhettä. Kuka mies tämmöstä jaksais että aina joudut juokseen keskellä yötä naapuria lohdutteleen tai ratkoon niiden kriisejä. Kerrankin Mikko huitasi mua kun menin väliin. Silloinkin se ajo kännis. Pelästy sitä että osu muhun ja katos, tohon naapurikadulle se ajo ja nukku autos.

Jos mä joskus muutan täältä johonkin helvetin kauas niin sitten vois miettiä semmosen miehen hankintaa. Nyt ei ainakaan voi, ei todellakaan. Moi, mun nimi on Minna, mun elämäntehtävä on ratkoo naapurin perhekriisejä ja ottaa naapurin ukolta turpaan. Hieno iskurepliikki. Varmaan kaikki tahtoo mut. Vittu.

Kun ovikello soi Terhi heittää tumpin pois kädestään sen näkösenä että on tehny isommankin rikoksen. Kas kun ei käy pesemäs hampaitansa ennenku avaa oven. Siellä on poliisit.

P: Huomenta. Täältäkö soitettiin apua?
T: Juu.
P: Minkä aikaan tämä juopunut lähti? Mihin hän meni ja yritittekö estää?
T: Tossa ehkä puoli tuntia sitte ja kylille päin paineli. En ehtinyt estään.
P: Huomasimme pihalla kaatuneen aidan, onko hänen tekosiaan?
T: Joo...
P: Tapahtuuko näin usein?
T: EI!

Pakko puuttua asiaan.

M: Tapahtuu kyllä.
P: Jaahas ja te olette?
M: Minna, naapurista.
P: Kuinka usein tällaista tapahtuu?
M: Tää on toinen vai kolmas kerta tänä kesänä.
P: Jaa jaa.
M: Mikä jaa jaa? Eikö teidän pitäis olla sitä tuolla nyt etsimässä?
P: Tehtiin kierros tuolla keskustassa, kysyimme paikallisilta rölleiltä onko näkynyt autoa, mutta eivät ne tienneet asiasta mitään. Teemme vielä pari kierrosta ja sitten pitää vaan odottaa.

Mua hymyilytti. Röllejä. Se tarkottaa juoppoja. Ne istuu tos puistos 24/7. Niillä on ehkä vahtivuorot koska siinä istuu aina joku. Niille on sossu alkanu maksaa toimeentulotukia eri aikoina niin aina on jollakin rahaa tarjota etteivät sitten käy väkivaltasiks eivätkä kinua tavalliselta kansalta rahaa. Kyllä ne välillä huutelee hävyttömyyksiä mutta ei niitä kukaan oikeesti pelkää. Eihän ne pysy pystys jos ne nousevat siitä penkiltä.

M: No mitäs tässä nyt tehdään?
P: Odotellaan. Ei tässä nyt muu oikein auta. Jos ilmestyy kotiin niin soittakaa. Tulemme käymään.
Maija herää. Kello on siis puoli neljä. Siihen aikaan se aina tankkaa maitoo. Terhi ihmettelee silmät punasina joten kipaisen keittiöön, haen pullon ja poistun makkarin suuntaan. Poliisin ääni kuuluu sinne sumeasti.

P: Onko teillä täällä lapsi?
T: On, Maija, se on 3 kuukauden. Mutta ei Mikko sille mitään koskaan tee.
P: Oletko sä juonut?

Terhi raivostuu.

T: NO EN! En ole kuule juonu moneen vuoteen. Eikö se nyt riitä kun toinen meistä juo ja törttöilee. Ei mun kuule tartte juoda.
P: Pakko tämäkin asia on tarkistaa kun on kerran alaikäisiä kotona.
T: Anna se pillis tänne niin mä puhallan sulle niin puhtaan nollan ettet ole ikänä nähny!
P: Se ei tässä tilanteessa ole nyt tarpeellista.
T: Menkää nyt hakeen se Mikko kotio. Mä pyydän.
P: Mikäli tavoitamme henkilön niin viemme hänet poliisiasemalle. Ei rikollisia kotiin tuoda.
T: Se tappaa mut jos se joutuu putkaan. Se arvaa että mä olen soittanu teille.
P: Haluatko sä olla osallisena tässä? Me teemme työtämme nuori nainen.
T: Niin...

Maija nukahtaa kun maito loppuu. Laitan tytön takas sänkyynsä, peiton päälle ja nallen viereen. Se on suloinen. Se tyttö. Ei tuo nalle. Outo nalle. Pää retkahtelee mihin satttuu.

Poliisit saavat hälytyksen ja lähtevät. Terhi istuu sohvalle. Vetää polvensa yöpaidan sisään.

T: Mitähän tästä vielä tulee?
M: Jaa-a, ei ainakaan kovin hyvä voi tulla.
T: Mitä mä teen sen kanssa? Mä rakastan sitä.
M: En mä tiedä. Itte en kattelisi.
T: Se on hyvä sun sanoo. Et sä tiedä millasta tää on.
M: Jaa en vai...
T: No niin, mutta sä kattelet tätä sivusta.
M: Kai sitte...
T: Anteeks. Mulla ei ole muuta ku sut. Suhun mä luotan. Anteeks.
M: Joo.

Terhin puhelin soi. Outo numero. Terhi vastaa.

T: Terhi?
P: Poliisista päivää. Tavoitimme epäillyn. Onko se naapurin nainen vielä siellä?
T: Minna, joo on se. Missä Mikko on?
P: Annatko puhelimen sille Minnalle.
T: Miks, mitä on tapahtunu? Onko Mikko kunnos? Eihän se vaan ole tappanu ketään?
P: Anna puhelin Minnalle.
M. Minna puhelimes.
P: Poliisista päivää. Löydettiin epäilty. Nyt ei ole käynyt kovin hyvin.
M: No...?
P: Tuli ilmotus Karpalokujalta että joku kaahaa punasella vanhalla ooppelilla. Käytiin katsomassa. Tiedätkö sen suuren männyn siinä kurvis.
M: Joo...?
P: Liikaa vauhtia, arviointivirhe.
M: Onko se kuollu...?

Terhi lakkaa hengittämästä. Se nousee ylös niin vauhdilla että sitä alkaa pyörryttään. Se tulee seisoon mun viereen ja lyö päänsä puhelimeen kiinni.

P: Auton kuljettaja vietiin ambulanssilla. Autolla ei tarvitse enää ajaa.
M: Voi vittu...

Terhi lysähtää sohvalle. Kaikki on menetetty. Se itkee. Ja se itkee lujaa.

P: Mutta epäilty on nyt löydetty.
M: Joo.
P: Me tullaan nyt sinne takas. Täytyy kirjoittaa raportti. Jäätkö sä sinne tueksi?
M: Kerrotteko te tolle Terhille vai sanonko mä?
P: Voit kertoa.
M: Ok.

Mitä mä kerron Terhille? Että se sun juoppo miehes on ajanu siihen mäntyyn. Että se sun juoppo miehes on ny sairaalas eikä näytä hyvältä. MITÄ MÄ SILLE SANON!!!

M: Terhi? Ne on löytäny Mikon.
T: Onko se kuollu?
M: Se on ajanu mäntyyn.
T: Onko se kuollu?
M: Ooppeli on entinen ja Mikko on viety ambulanssilla sairaalaan.
T: ONKO SE KUOLLU?
M: Ei.
T: Mun täytyy lähtee sinne ny heti.
M: Millä? Sillä pyörällä vai?
T: Ole kiltti ja heitä mut sinne. Mä pyydän?
M: Entäs Maija?
T: Otetaan mukaan! Se on sen isä. Pakkohan sen on tulla mukaan. En mä sitä mihinkään saa tähän aikaan!!
M: No ei kyllä varmaan oteta. Me ei lähdetä nyt yhtään mihinkään. Istu alas. Poliisit tulee kohta. Ne selvittää asiaa lisää.

Ja taas soi ovikello. Maija inahtaa. Käyn avaamas oven ja menen kattoon tyttöö. Siellä se nukkuu, kai sitäkin vituttaa kun aina yöllä tapahtuu. Kaivan tutin valmiiks, nyt ei tarvita yhtään itkevää vauvaa täs tilantees.

Annan poliisien rauhas kertoo Terhille mitä on tapahtunu. Terhi itkee ihan hysteerisesti. Kauankohan ne raskaushormoonit vaikuttaa. Kai se sitte oikeesti rakastaa. Pitäiskö mun mennä sinne. En mä. Alan kumminki itekin itkeen. Väsyttää ja vituttaa.

Kattelen ikkunasta pihalle. Pihalla on kaunista. Valosaakin jo on. Koira nukkuu kotona varmaan vieläkin. Sillä on helppo elämä, ei sen tarvi yöllä lähtee mihkään jos se ei halua. Ei sille kukaan soita. Mitä jos mä löydän miehen joka ei anna sen nukkua meidän sängys. Koira varmaan syö sen miehen. Mäyräkoiraks sillä on loppumaton nälkä. Äkkiäkös se jonku miehen syö, pienen miehen ihan iltapalaksi. Voi voi.

Terhi tulee makuuhuoneen ovella. Silmät on vielä punasemmat. Poliisit tulee peräs. Ne tahtoo multa lausunnon, kerron mitä tiedän. Terhi istuu sängyn reunalla ja kattelee nukkuvaa Maijaa.

T: Vitun kusipää. Kuinka se voi tehdä jotain noin vastuutonta nyt kun on laps ja kaikki pitäs olla hyvin.
M: Miehet...
T: Poliisit sano että kannattaa nukkua ny vähän ja vasta aamulla lähtee sairaalaan. Nuku täs nyt sitte. Ei jumalauta. Miten mun elämä voi olla tämmöstä paskaa.
M: Mitä jos sä kävisit suihkus?
T: Miks?
M: No jos se vähän rauhottas sua.
T: Rauhottas? En mä halua rauhottua. Sä et kans tiedä mistään mitään. Helvetin vanha piika. Käsitätkö sä että mun mies makaa sairaalas ja sä käsket mun rauhottuun! Haista Minna vittu.
M: Kiitos.
T: Anteeks. Mä oon ihan sekasin. Anteeks. Anteeks.
M: Nyt menet sinne suihkuun. Meinaaks vielä nukkua? No sitä mäki ajattelin, mä keitän ny kahvia. Hop hop, pesulle siitä.

Menen savuille. Kivat haukut, tämmösiä lisää. Hyvää tarkotat ja paskaa sataa. Terhi avaa suihkun, se itkee. Taas. En ihmettele. Ne osti just tän talon, tai just ja just mutta on tästä vielä lainaa ja paljon. Linnut laulaa. Orava näyttää rotalta kun se on kastunu aamukasteisella nurmikolla. Kesä on kohta ohi, onhan jo heinäkuu. Naapurin mummun kolli tulee mouruaan mun kinttuihin. Sen häntä on märkä ja kylmä ja se sivelee mun pohjetta. Rapsutan sitä korvan takaa, se kattoo mua unisena. Sitten se huomaa oravan ja häipyy. Tumppaan tupakan, Terhi tulee suihkusta. Jokohan se kahvi olis valmista...