maanantai 30. heinäkuuta 2012

Raakile osa 5

Terhin krapula on käsinkosketeltava. Yritän olla hiljaa, valvoin koko yön miettien Petriä. Siinäkö se nyt on? Onko se mulle se oikea? Onko sitä oikeaa olemassakaan? Aamun tullen en tuntenu edes väsymystä. Onko tämä nyt sitten ihastumista vai rakastumista. Aika mahtava fiilis joka tapauksessa.

M: Terhi? Otatko jaffaa?
T: Öh...En...
M: Jos mä tuon sulle buranaa? Kävisitkö sä suihkus? Haiset aika pahalle?
T: Mmm.. Emmä...

Krapula taitaa olla ihan just niin paha miltä se näyttääkin. Onneks en ole ite tos kunnos. Jaska venyttelee sen näkösenä että se vois haluta pihalle. Vedän t-paidan päälleni ja hiivin Terhin ohi takaovelle. Jaska lähtee kuin hauki kaislikosta valtavan haukkumisen kanssa ovelta. Mietin sekunnin että haenko housut, toisen sekunnin miltä mä näytän ja kolmannen sekunnin että kai se oli se kissa. Hetkonen, eihän se voi olla se kissa kun se mummeli muutti pois. Laitan crocksit jalkaan ja menen katsomaan mitä siellä oikein on. Jaska murisee aidan vierellä. En näe mitään murisemisen arvoista. Komennan koiran pois ja lähden hipsimään kohti laatoitusta. Kirottu koira, taas on varpaat märät.

PV: Huomenta! Sitä ollaan jo jalkeilla?

Ei tää voi olla totta. Miten tuo mies voi aina pölähtää paikalle kun mä näytän tältä. Vittu.

M: Huomenta! Onneks ei ole krapulaa, tekee huonoo kun kattelee Terhiä.
PV: Se oli aika laulus eilen, ei ihme jos on huono olo.
M: Joo, se käy niin harvoin missään.
PV: Tulisitko meille kahville?
M: Ai nyt?
PV: Niin.
M: Voisin vaikka tullakin.
PV: Kiva, mä tästä hipsin kotiini ja odotan sua siellä kiltisti. Tule kun kerkeet.

Odottaa mua. Ai että mikä mies. Onkohan tää todellista ollenkaan. Käyn äkkiä suihkus, suin tukkani edes vähän sinne päin, laitan vaatteet päälle, ai niin ripsaria.

M: Terhi? Mä käyn yhtäkkiä tossa...
T: Mmm..
M: Tarviitko jostain jotain?
T: En...
M: Nuku kaikes rauhas, tulen ihan kohta takas.

Leijailen Petrin luo. Matka ei ole kovin pitkä, onneks. Eksyisin varmaan näin pöhköllä fiiliksellä. No ni, Petri on takapihalla, menenkö mä sinne vai menenkö etuovelle. Vittu. Olis ny odottanu pirtis. Tulinko mä liian pian. Hosuinko mä taas, olisko tukka pitäny kuivata, olisko tarvinnu meikata oikein kunnolla. Viime kerrasta on ihan liikaa aikaa, en siis osaa. Joo, voin sanoo että en osaa. Sillä voi kuitata kaiken jos tulee jotain palautetta.

PV: Moi, olitpas sä nopee. Tuu hei tästä vaan. Varo jos siinä on nokkosia, en oo ehtiny vielä tekeen siihen kunnon polkua.
M: Joo, mä oon nopee.
PV: Mites Terhi?
M: Jää henkiin. Toivottavasti.
PV: Otatko kahvia? En ole kyllä vielä keittäny ku en osannu odottaa että tuut näin nopeesti.
M: Voin mä kupillisen juoda mutta ei mua varten tarvi keittää.
PV: Tuu hei sisälle. mä laitan pannun tulille.
M: Wau, onpas täällä hienoa.

Olen joskus käynyt sen mummelin luona, se kutsui kahville kun halusi seuraa. Talo oli kokenu valtavan muodonmuutoksen. Ei olis tunnistanu samaks. Mutta misä välis tuo mies on muka tän rempannu. Onko se ollu täällä enkä mä ole huomannu.

M: Oletko ite tehny?
PV: En, sitä varten on remonttimiehiä. En mä ehdi tämmösiä askarteleen.
M: Tää on kyllä hieno. Hyvin olet saanu noi kukat pysyyn hengis tuolla takapihalla.
PV: En mä niitä hoida, mummu käy hoitamas, sillä on avain tänne.
M: Hä? Annatko sä ventovieraalle sun avaimes että voi tulla hoiteleen kukkia.
PV: Ei se ole ventovieras, se on MUN mummuni. Sovittiin että saa hoidella tää asioita jos haluaa, sillä tulee aika niin pitkäks siä vanhainkodis.

Samassa se valtava kolli pötkähtää paikalle.

M: Ai, sä otit ton?
PV: Sen nimi on Julle. Annoin sen jäädä tänne kun se on mummulle niin rakas. Eipä siitä paljon haittaa ole. Mitä nyt karvoja on joka paikka täynnä ja sen ruokintaan menee omaisuus. Mummu opetti sen syömään niitä tosi pieniä kissanruokia jotka maksaa ihan kipeesti. Mummu lupas kyllä maksaa ne ruuat mutta en mä ota siltä rahaa.
M: Sä oot kyllä kiltti mies kun hoidat vanhan naisen kissaa.
PV: Joo, semmonen mä olen, kiltti.

Kahvi on hyvää, paljon parempaa mitä mä yleensä keitän. Siirrymme takas takapihalle. Kukkia on sata kertaa enemmän ku mulla vaikka mulla on paljon isompi takapiha. Julle hyönää mun jaloissa. Sillä on ihanan pehmee karva vaikka siitä näkee että se on jo tosi vanha. Toisesta korvastakin puuttuu pala.

PV: Onkos sulla jo suunnitelmia illaks?
M: Ei ole, en mä tee suunnitelmia, aina tulee kumminki jotain ja sitte harmittaa. Parempi ku elää hetkes.
PV: Hyvin sanottu. Saanko mä ehdottaa jotain?
M: Tottakai!
PV: Lähtisitkö mun kans illalla leffaan? Tai vaikka syömään? Mä tarjoon.
M: Se olis kivaa, joo, voin mä lähtee.
PV: Mä tulen hakeen sua sitte kuudelta.
M: Sopii.

Oi, treffit, olen mä näitä odottanu. Voi että, saako vähän aikaa leijua, saako? Onneks puhelin soi joten ei tarvi liikaa innostua. Perkele. No ihme, Terhi soittaa.

M: Moi, joko olo helpottaa?
T: Joo, missä sä olet?
M: Täs naapuris vaan, mä tulen heti.
T: Se olis ihanaa.

M: Mun tarvii nyt mennä. Terhi on heränny.
PV: Ok, mutta hei, älä unohda, tänään kuudelta.
M: No en taatusti unohda.

Kirmaan kotiin, yritän hypellä kuin pikkutytöt mutta kompastun johonkin saatanan risuun ja kaadun naamalleni. Ai saatana että sattuu, eihän kukaan vaan nähnyt. Että voi aikunen ihminen olla tyhmä. Petri ei ainakaan nähny. Hyvä.

M: Minkämoinen olo sulla on?
T: Ihan jees, Mikko soitti.
M: No mitä Mikko?
T: Oli kiukkunen ku perseeseen ammuttu karhu kun kuuli että mä olen ollu baaris.
M: No niinpä tietysti.
T: Kyseli kelle annoin persettä. Uhkaili erolla. Mä en tieks jaksa tätä. En ainakaan ny. Lainasin sulta vaatteita. Omat haisi liian pahalta.
M: Ok.
T: Mä taidan nyt mennä kotiini nukkuun. Täytyy priskaantua että jaksaa olla Maijan kans illan. Kiitti hei sulle. Kaikesta. Sä oot ihana.
M: Kiitti itelles.
T: Voidaanko me tulla Maijan kans tähän sun luo illalla jos ei jakseta olla kotona?
M: Siitä mun piti sulle puhuakkin, mä en ole illalla kotona, pääsetkö sä kuskaan Jaskaa josain välis? Tai ei sitä mihinkään tarvi viedä, päästä tohon takapihalle, en tiedä kato yhtään koska tuun takas.
T: Mihin sä meet?
M: Mä kerron sitten joskus. Mutta hei, sä menet nyt kotiin nukkuun, mä joudun tää kyllä nyt siivoileen paikkoja että saan tän kamalan hajun täältä pois. Hei hei Terhi.

Terhi poistuu manaten "miksei mulle koskaan kerrota mitään". Istun sohvan reunalle. Jaska tulee viereen ja tökkää mua kylmällä, märällä kuonollansa. Ai saatana, mulla on polves reikä. No kiva. Haen desinfiointiainetta ja laastarin. Noin, nyt on kiva mennä treffeille kun on polvi halki. Hyvä minä.

Siivoan asunnon ja leijun kokoajan pilvissä. Mulla on treffit ja ne on ihan kohta. Elämä on aika ihanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti