Raakile osa 2

T: Mikko? Terhi tässä. Pystytkö sä puhumaan?
M: Sattuu ihan saatanasti joka paikkaan. Anna rakas anteeks, sä tiedät että mä en kestä viinaa. Anna anteeks, mä rakastan sua.
T: Voi kulta, mä olin susta niin huolissani. Tottakai sä saat anteeks. Mä rakastan sua.
M: Ooppeli on varmaan entinen.
T: Mitä siitä, vanha paska auto se muutenkin oli. Pääasia että sä olet kunnos.
M: Missä Maija on?
T: Minna otti sen päiväkylään ja lainas autoonsa että pääsin kattoon sua.
M: Vittu että ihminen voi olla tyhmä, ajaa ny auto paskaks.
T: Kaikki on nyt ihan hyvin.
M: Hyvin? Miten helvetis kaikki voi olla nyt hyvin? Miten sä voit olla noin tyhmä?
T: Mikko, anteeks, en mä pahalla...
M: Etpä tietenkään, ethän sä koskaan. Tuliko mielees että multa lähtee nyt kortti, millä vitulla mä käyn töis, sun tuloillasko täs nyt sitten aletaan eleleen. Täytyy varmaan hakee teltta vintiltä. Voi vittu sun kans. Kaikki on hyvin. No on joo. Saatana.
T: Syytätkö sä mua siitä että sä ajoit sen auton paskaks?
M: Kyllä sun pitäis sen verran jo tietää ettei viina sovi mulle. Olisit saatanan lumppu tullu rajottaan edes vähän mutta ei. Olisit tullu edes kaveriks puuhommiin. En varmaan olis juonu koko pulloo jos olisit edes vähän auttanu. Mutta ei, ei meidän ämmää kiinnosta olla pihalla, voi saada vaikka raittiinilmanmyrkytyksen.
T: Mikko, mitä sä ny...
M: Painu vittuun siitä ny, mä haluan huilata, poliisit tulee kohta. MENE!!


Terhi sulkee huoneen oven ja lyhistyy viereiselle tuolille. Miten ihmeessä tässä kävi taas näin, miten tää taas käännettiin hänen syyksensä. Hoitaja tulee kysymään onko kaikki hyvin. Terhi vastaa että on on ja nousee ylös. Hetken täytyy miettiä palaisiko huoneeseen mutta poliisien saapuessa paikalle Terhi päättää lähteä pois.

Illalla Mikko soittaa.
T: Terhi
M: Mikko täs moi. Sori hei se mitä sanoin päivällä. Olin varmaan aika pöllyis, komeet lääkkeet täällä. Nukuin kolme tuntia putkeen tietämättä mistään mitään. Saiskohan näitä kotiokki.
T: Mitä ne poliisit sano?
M: No mitä ne, heristi sormee ja sano että hyi sua.
T: Oikeesti, mitä ne sano?
M: Että homma menee käräjille, niillä on silminnäkijöitä. Kortti lähtee, se ny on selvä. Mutta koska sen saa takas on hakuses.
T: Just. No mikä fiilis?
M: Älä ny viitti. Naurattaa tietysti, tosi hyvä fiilis. Hei haloo! Tajuuksä paljonko mä vihaan tyhmiä ihmisiä, tajuatko ja sä teet ittestäs nyt tosi tyhmän. Vittu sun kanssa.
T: No en mä ny sillä, ajattelin kun kuulostat ihan...reippaalta.
M: Ei vittu. Reippaalta. Kai mä ny saatana kuulostan reippaalta. Hei tajuaks sä että mä olen sairaalassa. Mä olen loukkaantunu. Käsitäksä edes sitä.
T: Käsitän mä. Ihan vitun hyvin käsitänkin. Ja sä syytät siitä mua. Ei jumalauta. Sä oot hei aikunen mies. Mihin sä edes olit menos sillä autolla?
M: Mitä vittua se sulle kuuluu? Huoriin tietysti kun en kotona saa!!!
T: Haista vittu.
M: Mitä sä sanoit?
T: Kuulit kyllä.
M: Jumalauta, ei mitään myötätuntoo, hei mä olen sairaalas, käsitäks.

Terhi lopettaa puhelun. Ei tää vaan voi olla totta. Kohta se keksii kuka ne poliisit soitti. Terhi ei enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Kengät jalkaan ja ulos raittiiseen ilmaan. Pakko mennä hakemaan Maija, on sillä Minnallakin elämä, oma elämä.

M: Moi, sä tulit jo?
T: Joo. Oon mä ollu jo kotona aika kauan.
M: No? Mitäs Mikko? Kävikö poliisit jo?
T: Mä en Minna enää tiedä mitä mun pitäis tehdä.
M: No?
T: Mikko on hullu. Se syyttää mua tästä.
M: No niinpä tietysti.
T: Pitäiskö mun ottaa ero? Se on kyllä joskus sanonu että tappaa mut jos mä jätän sen.
M: Lupashan se ittensäkin tappaa jos sä jätät sen. Ota näistä selvää.
T: Mä en jaksa enää.
M: Otatko tupakan?
T: Joo.

Jälleen tupakalla, hiljaa kuin hiiret. Mitä tässä sanoisi, että kyllä kaikki vielä muuttuu paremmaksi. Ei, se ei tunnu oikeelta. Jos ehdottaa eroa ja ne eroaa ja Mikko tekee jotain tyhmää niin onko se sitten mun syy. Voi vittu tätä draamaa taas.

T: Mitäs Maija?
M: Mitäs se. Joi pullon maitoo vähän aika sitte ja sammu. Koira pelkää sitä.
T: Saako Maija nukkua tää vai yritänkö viedä sen kotiin nukkumaan?
M: Annetaan sen nyt nukkua, rankka yö se sillekin oli. Haluatko mennä kotiin vai jäätkö tänne? Katotaan vaikka joku leffa?
T: Mä en tiedä mitä mä haluan. Haluanko enää mitään koskaan.
M: Toi piski olis ikuisesti kiitollinen jos viet sen kuselle tohon mettään.
T: Saanko?
M: Tottakai. Anna mennä vaan. Tekee teille kummallekin hyvää. Mettäs olo rauhottaa. Mutta hei, älä sä sitten kuse sinne.
T: Kiitos Minna. Sä olet mun paras ystävä.

Katselen ikkunasta kun Terhi kävelee koiran kanssa metsään. Koiran nimi on muuten Jaska. Nimesin sen entisen poikaystäväni mukaan. Sekään ei osannut tehdä sängyssä muutakuin nukkua ja senkin lempipuuhaa oli syöminen. Jaska nostaa kinttuaan joka näreeseen mitä polun varrelta löytyy. Ruopii vielä päälle kuin Euroopan omistaja. Terhi näyttää surulliselta ja ymmärtäähän sen. Voi kunpa osais auttaa, tietäis ne sanat jotka auttaa, mutta mitä tämmönen vanha piika mistään tietää.

Istun sohvalle ja mietin tilannetta. Ei helvetti, on se hyvä ettei tää tapahdu mulle. Kamalaa ajatella näin mutta mä olen sen verran äkkipikanen ihminen että olisin varmaan viimeistelly sen äijän sinne sairaalasänkyyn. Vielä kehtaa syyttää Terhiä, häpeäis. Perkele että kiehuu ja lujaa. Ei tää voi mennä näin.

Terhi tulee Jaskan kans takas. Jaska on onnesta soikeena, kieppuu hetken jaloissa ja uppoutuu sängyn peittojen sekaan. Päivän työt on sen osalta tehty, jos sitte ehtoolla sen verran nousis että söis vattan täyteen.

M: Helpottiko?
T: No ehkä vähän joo. Harmi kun Mikko on allerginen. Mä olisin niin halunnu kans oman koiran. Olis lenkillä mukavampaa.
M: Onhan sulla Maija, eikö niitä saa ostettua kaikenmaailman juoksurattaita ja kantovöitä?

Terhi pillahtaa itkuun. Olen sanaton, kerrankin.

M: No? Mikä nyt?
T: Millä rahalla me nyt eletään? Mä saan minimi äitiyspäivärahaa, ei sillä elä...
M: Niin juu, eihän se Mikko nyt millään töis voi käydä. Voi vittu sitä miestä.
T: Tarvisko myydä toi talo? Sillä rahalla saatais lainat pois.
M: Älä nyt hulluja puhele. Misä te sitte asuisitte? Teltassa vai? Vai kaupungin vuokrakämppääkö ajattelit? Nyt nainen, järki käteen. Kyllä lapsella koti pitää olla.
T: Mutta ei meillä ole varaa maksella lainanlyhennyksiä jos Mikko ei ole töissä.
M: Mun mielestä se on nyt sitten ihan Mikon oma ongelma kun kerran tämmösen järjesti.
T: Älä vaan sano sille mitään. Se sekoo vallan. Mä pelkään että se masentuu jos se joutuu jäämään kotiin. Voi että, mitähän tästä tulee.
M: Älä sä kuule sen masentumista täs nyt mieti. Kato ittees, oletko nukkunu yhtään? Oletko syöny?
T: Misä välis mä olisin nukkunu. Söin mä tos matkalla yhden Marssin.
M: Meidän kuntoguru oikein. "Söin mä yhden Marssin" Silläkö aattelit pärjätä. Nyt menet peseen naamas niin mä keitän sulle makaroonia.
T: Mutta...
M: Ei mitään muttia. Naama ja käsipesulle, äiti laittaa makaroonimakkaramössöö!!

Terhi tottelee ja nauraa mennessään että susta tulis kyllä hyvä äiti. Mä tiedän sen, ainakin luulen niin. Kun vaan löytyis se siittäjä. Mutta ei vielä, ei herranjumala tämmöseen tilanteeseen.

Onneks makaroonit kypsyy nopeesti ja makkarat on lämpösiä kun ne näkee kiehuvan veden. Terhi syö semmosen satsin että sen elimistö on varmaan sekasin monta viikkoo. Tommonen määrä hiilareita. Onneks se on itte nyt semmoses mielentilas että se ei tajua. Terhi on himoliikkuja. Kun se jäi työttömäks aerobicohjaajan hommasta se osti lopputilillänsä kaikki mahdolliset liikuntasetelit. Arkipäivisin se heräs samaan aikaan kun Mikko. Se juoksi kuntosalille, kävi uimas, teki jotain ihan ihme pöperöitä ruuaks ja ehtoolla se teki kaiken uudestaan. Kesäviikonloppuisin sitä ei nähny jos ei soutanu keskelle niiden mökkijärveä. Ihme ettei sille kasvanu räpylöitä. Se ui, vesijuoksi, souteli, sukelteli ja jos ei muuta niin istu vedes joogaamas. Kun se sai tietää olevansa raskaana se ilmottautu kaikille mahdollisille raskaana oleville suunnatuille jumpparyhmille. Muistaakseni se ei kovinkaan monella tunnilla käynyt sen pahoinvoinnin takia. Kun Maija vihdoin synty niin liikunta jäi. Mikko teetti niin paljon henkisellä puolella että fyysinen puoli sai jäädä.

T: Kiitos. Kyllä oli hyvää. En edes muista koska olisin viimeks syöny näin paljon. Kiitos.
M: Ole hyvä vaan. Mitenkäs muuten, koska se Mikko pääsee kotiin.
T: En mä tiedä. Ei se sanonu. Mä löin sille luurin korvaan. Pitäiskö mun soittaa sille?
M: Ei. Anna sen olla. Soita sille osastolle.

Terhi soitti ja kuuli hoitajalta että magneettikuvien tulokset tulee huomenna. Niskassa ja lantiossa on jotain häikkää. Tietävät tulosten jälkeen paremmin.

T: Soitanko mä ny kumminki sille Mikolle?
M: Sun miehes se on.
T: Mutta jos se taas huutaa?
M: Sä teet niinku parhaaks näet.
T: En mä soita. Antaa olla. Osaa sekin soittaa jos tulee tarve.
M: Katotaanko se leffa kun toi Maijakin näköjään nukkuu urakalla?
T: Jos se on rakkautta niin joo.
M: Tottakai se on. Mitäs muuta me vanhat piiat katteltais?