Raakile osa 1

Tilulilulii...Tilulilulii..

M: Haloo?
T: Herätinkö? Anteeks. Tottakai mä herätin. Anteeks.
M: Mitä kello on?
T: Puol kaks...
M: Just. Mikä hätänä?
T: Mikko lähti.
M: Mihin?
T: En minä tiedä.
M: Jaa.
T: Se on kännis. Se otti auton.
M: Hä?
T: Voisiksä tulla tänne?
M: *huokaus* Joo, voin mä.

Koira huokasee syvään, sen jäniksenajounet on nyt sitte pilalla. Se jää sänkyyn, mä lähden. Pakkohan mun on. Onneks ne asuu tos ihan vieres. Autolla ny ainakaan uskalla mihkään lähtee jos se hullu tuo kurvailee kännis, mun tuurilla se vetää mun pienen Fordin kylkeen. Vitun apina.

Ovi on auki, astun sisään kuin kotiini. Miksei kesälläkään voi olla yöllä lämmin. Varpaat kastu vaikka oli crocksit jalaas. Vittu.

T: Ihanaa kun sä tulit ja anteeks nyt taas tää häiriö.
M: Misä Maija on?
T: Nukkuu pinnasängys. Tapeltiin tos eteises.
M: Mistä ny taas tarvi tapella?
T: Rahasta.
M: No siitä ny ensimmäisenä kannattaakin tapella ja tähän aikaan. Eikö se äijä töihin mene huomenna?
T: Ei kai. En minä tiedä.
M: Mikä helvetin idea on kännätä maanantaina?
T: Se teki puuhommia ja sillä oli se kossupullo siä mukana. En minä tienny...
M: No mitä se olis auttanu vaikka olisit tiennykki. Mitäs nyt sitte tehdään?
T: Tarttisko mun lähtee hakeen sitä?
M: Polkupyörälläkö aattelit? Kannattaisko soittaa poliisit?
T: EI! Sehän joutuu putkaan! Siitä se suuttuu vielä enemmän. Ei poliiseja!
M: Mitä jos se vaikka tappaa jonku?
T: Ei kukaan yöllä liiku...Eihän?
M: *huokaus* Oikeesti, Terhi, kato mua, jos se ei olis Mikko niin soittasitko poliisit?
T: No juu, mutta...
M: Ei mitään muttia. Mä soitan.
H: Hätäkeskus, kuinka voin auttaa.
M: Meillä on täällä nyt semmonen ongelma että mies lähti ajeleen kossupullon voimalla autoo. Kaato palan aitaa jo tos pihas.
H: Minkälainen auto? Onko kyydissä muita?
M: Se on semmonen punanen vanha ooppeli. Yksin lähti.
H: Muistatko rekisterinumeroa?
M: En.
H: Sanotko vielä osotteen josta lähti.
M: Kukkaiskuja 3.
H: Lähetän partion etsimään.
M: Kiitos.

Kyllä mä niin sanon että voi vittu, aina tätä. Mä niin luulin että Maijan syntymä olis muuttanu jotain, mutta ei. Juoppo mikä juoppo, Terhiä käy sääliks, ei ole helppo elämä silläkään. Kokoajan saa olla varpaillansa ettei sano mitään mikä laukasee Mikon itsetuhosen käyttäytymisen.

Aina se on ollu porukan paras juoppo, kukaan ei ole koskaan juonu sitä pöydän alle. Viimesenä se jäi aina baariin huutaan että valomerkki on köyhiä varten. Grillillä se uhos niin maan saatanasti kaikille isommillensa. Turpaan tuli ja huolella mutta ei se sitä haitannu - ehkä se haki just sitä. Kaikki koulun tytöt oli ihan in love siihen. Se oli niin hurja.

Ammattikoulun jälkeen se katos. Se oli pari vuotta pois ja kun se tuli takas se oli ihan sama häirikkö ku ennenkin. Kukaan ei vieläkään tiedä misä se oli. Kylillä kiersi huhu että se oli menny koulun jälkeen ulkomaille ajaan rekkaa, tappanu siä jonku huoran ja istunu linnas. Enpä tiedä, tuskinpa vaan. Sitten kuvioihin tuli Terhi - tuo pieni kipakka nainen. Luultiin että Mikko muuttuu mallikansalaiseks. No ei näköjään muuttunu.

Alku näytti hyvältä. Mikko ei juonu ensimmäiseen vuoteen pisaraakaan. Ne meni kihloihin, naimisiin, osti talon ja kaikki näytti hyvältä. Lapsen hankinta ei sujunu suunnitellusti ja siitä se alamäki alko. Ne kävi semmosis tutkimuksissakin, mitään vikaa ei löydetty kummastakaan. Muutaman vuoden päästä Terhi alko odottaan. Mikko lopetti tissuttelun mutta alotti uudelleen kun raskaus meni kesken. Sillon se ajo kans kännis. Veti uuden auton lunastukseen, sille ei käyny kuinkaan. Pian sen jälkeen Maija ilmotti tulostansa. Ne oli Mikon äidin alkoholittomat kesäjuhlat. Terhin teki pahaa kokoajan. Se kävi salaa oksentelemas puskis ettei anoppi näe. No näkihän se ja kuvitteli että Terhillä on oma pullo mukana, että kuinka kehtaa kun Mikon takia juhlat oli holittomat. Häpeäis. Helvetin lunttu, sen takia Mikko juo. Olisitte nähny Mikon äitin ilmeen kun Terhi kerto kaiken kansan kuullen että kai se on nyt pakko kertoa, raskaana ollaan ja pahaa tekee. Pyysi anteeks sanomisiaan vaikka eihän Terhi niistä mitään tienny, ruusupuska sai sillä hetkellä laatotuksen juurelleen.

T: Nyt se kyllä suuttuu ihan pimeesti.
M: No sitte suuttuu, ei sillä ole silti oikeutta ajella kännis ympäri kyliä vaikka se oliski hullu. Mennään savuille.
T: Mä en polta enää. Mikko tahtoo toisen lapsen heti perään. Mä lopetin.
M: No ootko sä paksuna?
T: En. Vielä. Siitäkin se suuttu.
M: Just. Huh huh. Tos on. Nyt mennään.

Ei puhuta mitään. Poltellaan tupakat ja kattellaan kun aamu alkaa sarastaan. Olipa lyhyt yö. Koira siellä varmaan kääntää kylkee ja on onnellinen että sai koko sängyn. Onneks mulla ei ole perhettä. Kuka mies tämmöstä jaksais että aina joudut juokseen keskellä yötä naapuria lohdutteleen tai ratkoon niiden kriisejä. Kerrankin Mikko huitasi mua kun menin väliin. Silloinkin se ajo kännis. Pelästy sitä että osu muhun ja katos, tohon naapurikadulle se ajo ja nukku autos.

Jos mä joskus muutan täältä johonkin helvetin kauas niin sitten vois miettiä semmosen miehen hankintaa. Nyt ei ainakaan voi, ei todellakaan. Moi, mun nimi on Minna, mun elämäntehtävä on ratkoo naapurin perhekriisejä ja ottaa naapurin ukolta turpaan. Hieno iskurepliikki. Varmaan kaikki tahtoo mut. Vittu.

Kun ovikello soi Terhi heittää tumpin pois kädestään sen näkösenä että on tehny isommankin rikoksen. Kas kun ei käy pesemäs hampaitansa ennenku avaa oven. Siellä on poliisit.

P: Huomenta. Täältäkö soitettiin apua?
T: Juu.
P: Minkä aikaan tämä juopunut lähti? Mihin hän meni ja yritittekö estää?
T: Tossa ehkä puoli tuntia sitte ja kylille päin paineli. En ehtinyt estään.
P: Huomasimme pihalla kaatuneen aidan, onko hänen tekosiaan?
T: Joo...
P: Tapahtuuko näin usein?
T: EI!

Pakko puuttua asiaan.

M: Tapahtuu kyllä.
P: Jaahas ja te olette?
M: Minna, naapurista.
P: Kuinka usein tällaista tapahtuu?
M: Tää on toinen vai kolmas kerta tänä kesänä.
P: Jaa jaa.
M: Mikä jaa jaa? Eikö teidän pitäis olla sitä tuolla nyt etsimässä?
P: Tehtiin kierros tuolla keskustassa, kysyimme paikallisilta rölleiltä onko näkynyt autoa, mutta eivät ne tienneet asiasta mitään. Teemme vielä pari kierrosta ja sitten pitää vaan odottaa.

Mua hymyilytti. Röllejä. Se tarkottaa juoppoja. Ne istuu tos puistos 24/7. Niillä on ehkä vahtivuorot koska siinä istuu aina joku. Niille on sossu alkanu maksaa toimeentulotukia eri aikoina niin aina on jollakin rahaa tarjota etteivät sitten käy väkivaltasiks eivätkä kinua tavalliselta kansalta rahaa. Kyllä ne välillä huutelee hävyttömyyksiä mutta ei niitä kukaan oikeesti pelkää. Eihän ne pysy pystys jos ne nousevat siitä penkiltä.

M: No mitäs tässä nyt tehdään?
P: Odotellaan. Ei tässä nyt muu oikein auta. Jos ilmestyy kotiin niin soittakaa. Tulemme käymään.
Maija herää. Kello on siis puoli neljä. Siihen aikaan se aina tankkaa maitoo. Terhi ihmettelee silmät punasina joten kipaisen keittiöön, haen pullon ja poistun makkarin suuntaan. Poliisin ääni kuuluu sinne sumeasti.

P: Onko teillä täällä lapsi?
T: On, Maija, se on 3 kuukauden. Mutta ei Mikko sille mitään koskaan tee.
P: Oletko sä juonut?

Terhi raivostuu.

T: NO EN! En ole kuule juonu moneen vuoteen. Eikö se nyt riitä kun toinen meistä juo ja törttöilee. Ei mun kuule tartte juoda.
P: Pakko tämäkin asia on tarkistaa kun on kerran alaikäisiä kotona.
T: Anna se pillis tänne niin mä puhallan sulle niin puhtaan nollan ettet ole ikänä nähny!
P: Se ei tässä tilanteessa ole nyt tarpeellista.
T: Menkää nyt hakeen se Mikko kotio. Mä pyydän.
P: Mikäli tavoitamme henkilön niin viemme hänet poliisiasemalle. Ei rikollisia kotiin tuoda.
T: Se tappaa mut jos se joutuu putkaan. Se arvaa että mä olen soittanu teille.
P: Haluatko sä olla osallisena tässä? Me teemme työtämme nuori nainen.
T: Niin...

Maija nukahtaa kun maito loppuu. Laitan tytön takas sänkyynsä, peiton päälle ja nallen viereen. Se on suloinen. Se tyttö. Ei tuo nalle. Outo nalle. Pää retkahtelee mihin satttuu.

Poliisit saavat hälytyksen ja lähtevät. Terhi istuu sohvalle. Vetää polvensa yöpaidan sisään.

T: Mitähän tästä vielä tulee?
M: Jaa-a, ei ainakaan kovin hyvä voi tulla.
T: Mitä mä teen sen kanssa? Mä rakastan sitä.
M: En mä tiedä. Itte en kattelisi.
T: Se on hyvä sun sanoo. Et sä tiedä millasta tää on.
M: Jaa en vai...
T: No niin, mutta sä kattelet tätä sivusta.
M: Kai sitte...
T: Anteeks. Mulla ei ole muuta ku sut. Suhun mä luotan. Anteeks.
M: Joo.

Terhin puhelin soi. Outo numero. Terhi vastaa.

T: Terhi?
P: Poliisista päivää. Tavoitimme epäillyn. Onko se naapurin nainen vielä siellä?
T: Minna, joo on se. Missä Mikko on?
P: Annatko puhelimen sille Minnalle.
T: Miks, mitä on tapahtunu? Onko Mikko kunnos? Eihän se vaan ole tappanu ketään?
P: Anna puhelin Minnalle.
M. Minna puhelimes.
P: Poliisista päivää. Löydettiin epäilty. Nyt ei ole käynyt kovin hyvin.
M: No...?
P: Tuli ilmotus Karpalokujalta että joku kaahaa punasella vanhalla ooppelilla. Käytiin katsomassa. Tiedätkö sen suuren männyn siinä kurvis.
M: Joo...?
P: Liikaa vauhtia, arviointivirhe.
M: Onko se kuollu...?

Terhi lakkaa hengittämästä. Se nousee ylös niin vauhdilla että sitä alkaa pyörryttään. Se tulee seisoon mun viereen ja lyö päänsä puhelimeen kiinni.

P: Auton kuljettaja vietiin ambulanssilla. Autolla ei tarvitse enää ajaa.
M: Voi vittu...

Terhi lysähtää sohvalle. Kaikki on menetetty. Se itkee. Ja se itkee lujaa.

P: Mutta epäilty on nyt löydetty.
M: Joo.
P: Me tullaan nyt sinne takas. Täytyy kirjoittaa raportti. Jäätkö sä sinne tueksi?
M: Kerrotteko te tolle Terhille vai sanonko mä?
P: Voit kertoa.
M: Ok.

Mitä mä kerron Terhille? Että se sun juoppo miehes on ajanu siihen mäntyyn. Että se sun juoppo miehes on ny sairaalas eikä näytä hyvältä. MITÄ MÄ SILLE SANON!!!

M: Terhi? Ne on löytäny Mikon.
T: Onko se kuollu?
M: Se on ajanu mäntyyn.
T: Onko se kuollu?
M: Ooppeli on entinen ja Mikko on viety ambulanssilla sairaalaan.
T: ONKO SE KUOLLU?
M: Ei.
T: Mun täytyy lähtee sinne ny heti.
M: Millä? Sillä pyörällä vai?
T: Ole kiltti ja heitä mut sinne. Mä pyydän?
M: Entäs Maija?
T: Otetaan mukaan! Se on sen isä. Pakkohan sen on tulla mukaan. En mä sitä mihinkään saa tähän aikaan!!
M: No ei kyllä varmaan oteta. Me ei lähdetä nyt yhtään mihinkään. Istu alas. Poliisit tulee kohta. Ne selvittää asiaa lisää.

Ja taas soi ovikello. Maija inahtaa. Käyn avaamas oven ja menen kattoon tyttöö. Siellä se nukkuu, kai sitäkin vituttaa kun aina yöllä tapahtuu. Kaivan tutin valmiiks, nyt ei tarvita yhtään itkevää vauvaa täs tilantees.

Annan poliisien rauhas kertoo Terhille mitä on tapahtunu. Terhi itkee ihan hysteerisesti. Kauankohan ne raskaushormoonit vaikuttaa. Kai se sitte oikeesti rakastaa. Pitäiskö mun mennä sinne. En mä. Alan kumminki itekin itkeen. Väsyttää ja vituttaa.

Kattelen ikkunasta pihalle. Pihalla on kaunista. Valosaakin jo on. Koira nukkuu kotona varmaan vieläkin. Sillä on helppo elämä, ei sen tarvi yöllä lähtee mihkään jos se ei halua. Ei sille kukaan soita. Mitä jos mä löydän miehen joka ei anna sen nukkua meidän sängys. Koira varmaan syö sen miehen. Mäyräkoiraks sillä on loppumaton nälkä. Äkkiäkös se jonku miehen syö, pienen miehen ihan iltapalaksi. Voi voi.

Terhi tulee makuuhuoneen ovella. Silmät on vielä punasemmat. Poliisit tulee peräs. Ne tahtoo multa lausunnon, kerron mitä tiedän. Terhi istuu sängyn reunalla ja kattelee nukkuvaa Maijaa.

T: Vitun kusipää. Kuinka se voi tehdä jotain noin vastuutonta nyt kun on laps ja kaikki pitäs olla hyvin.
M: Miehet...
T: Poliisit sano että kannattaa nukkua ny vähän ja vasta aamulla lähtee sairaalaan. Nuku täs nyt sitte. Ei jumalauta. Miten mun elämä voi olla tämmöstä paskaa.
M: Mitä jos sä kävisit suihkus?
T: Miks?
M: No jos se vähän rauhottas sua.
T: Rauhottas? En mä halua rauhottua. Sä et kans tiedä mistään mitään. Helvetin vanha piika. Käsitätkö sä että mun mies makaa sairaalas ja sä käsket mun rauhottuun! Haista Minna vittu.
M: Kiitos.
T: Anteeks. Mä oon ihan sekasin. Anteeks. Anteeks.
M: Nyt menet sinne suihkuun. Meinaaks vielä nukkua? No sitä mäki ajattelin, mä keitän ny kahvia. Hop hop, pesulle siitä.

Menen savuille. Kivat haukut, tämmösiä lisää. Hyvää tarkotat ja paskaa sataa. Terhi avaa suihkun, se itkee. Taas. En ihmettele. Ne osti just tän talon, tai just ja just mutta on tästä vielä lainaa ja paljon. Linnut laulaa. Orava näyttää rotalta kun se on kastunu aamukasteisella nurmikolla. Kesä on kohta ohi, onhan jo heinäkuu. Naapurin mummun kolli tulee mouruaan mun kinttuihin. Sen häntä on märkä ja kylmä ja se sivelee mun pohjetta. Rapsutan sitä korvan takaa, se kattoo mua unisena. Sitten se huomaa oravan ja häipyy. Tumppaan tupakan, Terhi tulee suihkusta. Jokohan se kahvi olis valmista...