Raakile osa 7

Yritän väkisin nukkua. En halua että tämä päättyy ikinä. Raotan silmiäni ja näen maailman komeimman miehen vieressäni. Nipistän itteeni, onko tämä totta. Sattuu sen verran paljon että kyllä, tämä on totta. Petri herää.

P: Huomenta kaunotar.
M: Huomenta.
P: Haluatko aamupalan sänkyyn? Tiedätkö muuten mitä kello on?
M: Odotas mä katon, näyttäs olevan kaheksan.
P: Aamupala tulee puolen tunnin päästä.
M: Oikeesti.
P: Sillai mä sen tilasin. Arvasin ettei tänne tulla nukkumaan.

Yö oli ihana. Ilta oli ihana. Aamu on ihana. Elämä on ihmisen parasta aikaa. Kyllä, nyt olen samaa mieltä. Petri vetää mut ihan lähelle ja suutelee. Sen huulet on maailman pehmeimmät, se suutelee niin että meinaa taju lähtee. Voi kun vois jäädä tähän koko päiväks, viikoks, ikuisuudeks. Onko pakko palata Kukkaiskujalle. Kyllä sen Jaskan joku tänne vois tuoda. Maataan ihan hiljaa ja niin lähekkäin että voitais olla vaan yks ihminen. Sulaudutaan toisiimme. Oveen koputetaan. Se on varmaan se Piia. Toivottavasti se on se, kauheeta jos se on Terhi. Sitte kyllä suutun ja lujaa. Tulija on Piia. Kyselee että saako tuoda jo aamiaisen. Kahvia vai teetä?

Aamupala on valtava. Mansikoita, paahtoleipää, kahvia, tuoremehua, vaikka mitä. Olen jälleen ihan ähkys. Huh huh..

P: Pitäiskö meidän lähtee?
M: Ei, ei mennä. Jäädään tänne.
P: Se olis ihan hyvä vaihtoehto mutta kai meidän täytyy lähtee.
M: Kai sitte.

Petri suutelee mua jälleen. Vitun Terhi. Puen päälleni ja huokaisen. Petri hymyilee ja ottaa mua kädestä kiinni.

P: Tää on mun oma mökki, me voidaan tulla tänne toistekin. Älä muru näytä surulliselta. Mennääs pelastaan naapurien avioliitto.
M: Tuutko säkin?
P: Joo, mä tulen sun kaveriks.
M: Kiitti. Sä olet ihana, tää oli tosi ihana yllätys. Oikeesti, ihana.
P: Ihanaa ihanalle. Nyt mennään. Katos montako kertaa Terhi on jo soittanu.
M: No ihme, yhdeksän. Voi jeesus tätä touhua.

Petri laittaa ovet lukkoon ja jättää avaimen kukkakorin alle. Tänne kuulemma tulee se tarjoilija tänään siivoomaan paikkoja. Ajetaan kaupunkiin, sanon monta kertaa että ei ajeta kovin lujaa, ei meillä ole kiirettä.

Terhi odottaa Maijan kanssa pihalla. Se näyttää tosi itkuselta. Menen halaamaan sitä, itkuhan siltä pääsee.

M: Voi sua. Ootko syöny?
T: Mitä mä teen jos Mikko jättää mut... Eihän mulla ole muuta.
M: Höpö höpö, se ei sua jätä ja onhan sulla Maija.
T: Lupas viedä tytön mennessään. Se saa sen huoltajuuden kun mä olen huora.
M: Et sä ole mikään huora, hei, älä usko kaikkee mitä se sulle puhuu. Ehkä se oli josain lääkkeis. Niillä on pikkusen vahvemmat buranat siä ku meillä tää. Kyllä täs kaikki iloks muuttuu.
T: Mennäänkö teille? Kuskasin Jaskan aamulla kun Maija vielä nukku.
M: Mennään vaan.

Petri tuuppaa Maijan vaunut oven luo, nostaa nukkuvan tytön varovasti syliinsä ja vie sisälle. Katselen lumoutuneena vieressä. Jaska heilauttaa häntäänsä, hyvä että palvelija palas. Nälkäkin jo on, antakaa sitä ruokaa. Rapsutan sitä korvan takaa, se kattoo mua lempeesti. Annan sille ison luun ja se menee hautaamaan sitä takapihalle. Siellä on hiekkalaatikko, entisten asukkaisen jäljiltä, nyt se on koiran aarrearkku. Kesän helteillä se haisee ihan uskomattoman pahalta kun monen vuoden luut mätänee siellä hiekan alla.

T: Soita sä Minna sille Mikolle. Kysy onko se tosissaan.
M: Voin mä soittaa.
P: Mä soitan.
T & M: Mitä?
P: Niin että mä voin soittaa, ollaanhan me nyt kumminkin kavereita sen kans.
M: Ootte vai?
P: Höpsö, tottakai me ollaan.

Petri menee takapihalle puhumaan. Terhi istuu sohvalla ja puree kynsiään. Menen viereen ja halaan. Taas itketään.

M: Keitänkö kahvia?
T: Joo. Tää on surkeeta kun mä pilasin sun treffit ja nyt mä olen tää sekottamas teidän juttua.
M: Ei se mitään. Kyllä tämä tästä.
T: Oliko sulla kivaa? Mitä te teitte? Onko sillä iso?
M: Terhi!
T: Mitä? No kyllä sen nyt näkee päälle että siellä ei nukuttu. No, kerro nyt jotain.
M: Kerron joskus toiste, keitän nyt sitä kahvia.

Petri palaa sisälle.
T: Mitä se sano?
P: Se oli vähän outo.
T: Mitä se sano?
P: Että sä olet pettäny sitä etkä enää rakasta sitä ja Maijakin on jonkun muun tekemä. Se ei jaksa enää elää valhees. Sitä hävettää se känniajo niin paljon että sen on pakko erota.
T: No ni, mitä mä sanoin. Voi vittujen vittu.
M: Kuulostiko se normaalilta?
P: No ei todellakaan. En tiä mitä lääkkeitä ne siihen tuuppaa mutta se ei ole nyt oma ittensä kyllä ollenkaan. Terhi, älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä sen puheiden perusteella, se jätkä on nyt ihan sekasin.
T: Mä en kestä tätä.

Mietin siinä keittiössä yksikseni että voisko olla että Mikko vetää jotain huumeita, veiskö niitä joku sille sinne sairaalaan. Olisko täs ny jotain tämmöstä takana. Pitäskö sinne mennä käymään. Tai jos sinne soittais, kertoisko ne saako se jotain semmosta lääkettä että se sekoo.

M: Petri, pitäskö sun käydä siä sairaalas kattomas.
P: Samaa mietin, te pärjäätte tää, eiks joo?
M: Mene vaan, mä teen jotain ruokaa vai saako sitä Piia tännekin.

Petri hymyilee, lupaa pyytää vaikka kiellän, pusu otsalle ja sitten se lähtee. Huomaan huokaavani. Terhi katselee sulkeutuvaa ovea ja mua.

T: Jumalauta ämmä, sä olet rakastunu!

Myhäilen hakiessani kahvia. Ihana mies ja se taitaa olla mun.