Raakile osa 9

Jaska tuo mulle pallon. Mistäs tämmönen on meille tullut? En ole ostanu koiralle yhtäkään palloa sen jälkeen kun se nylki yhden tennispallon ja jouduin viemään sen eläinlääkäriin. Suoli meni tukkaan niistä karvoista. Tuli pikkusen tennispallolle hintaa. Ja kun ei tuo edes juokse pallon perään. Se vaan kattoo heittäjää että hieno heitto, hae se takas. Heitän pallon silti ja oho, koira hakee sen. Ei se sitä tietenkään mulle tuo. Sinne se hautautuu luiden joukkoon hiekkalaatikkoon.

Menen sisälle. En jaksa siivota. Kerään sohvalta petivehkeet pois ja vien varastoon. Seuraava toivottu yövieras tulee mun sänkyyn ja me mahdutaan kivasti yhden peiton alle. Jaa mutta kaupassa täytyis käydä jos se yövieras tulee vaikka tänään jo. Eihän mulla ole kaapeissa mitään ja sillä oli tarjoilijakin. Päätän lähteä kauppaan. Menen pyörällä lähisiwaa. Paska kauppa, kamalat hinnat mutta nyt ei auta. Ostan vähän kaikkea, juuri ja juuri jaksan tuoda ne kotiin. Kun pääsen ovesta sisään kuulen että joku juoksee pihassa ja huutaa nimeäni. Mitähän nyt taas?

Terhi: Minna, odota!
M: No, mikä hätänä?
T: Ei mitään hätää, Mikko tuli kotiin, se haluaa pitää kotiutumisbileet, se haluaa kutsua sut meille. Petrikin tulee. Maija menee sen äidille. Siis Mikon äidille. Eikö olekin ihanaa?
M: Miks Maija lähtee Mikon äidille? Ei kai niissä juhlissa juoda?
T: Mitä sä nyt höpötät? Kyllä niissä vähän juodaan, me tehdään boolia. Tottakai saa ottaa omat juomat mukaan mutta on meillä kaljaa ja lonkeroakin.
M: Onkohan tää nyt ihan loppuun asti harkittua? Muisteleppas minkä takia Mikko siellä sairaalassa oli.
T: Älä nyt. Meillä on kaikki hyvin, se rakastaa mua ja haluaa olla mun kans. Tottakai se pari paukkua voi ottaa, se on nyt kotona.
M: Enpä tiedä.
T: No etkö sä tule...
M: Katotaan nyt. Mä en vaan yhtään tykkää tästä ideasta.
T: Tule kun ehdit, mä meen pakkaan Maijan tavaroita, anoppi tulee ihan kohta. Voi Minna, mä olen niin onnellinen kun kaikki on taas hyvin.

Yhteenveto: Mikko veti kännis auton lunastukseen ja ittensä puolihalvaantuneeks, kun se pääsee sairaalasta ruvetaan ryyppään. Nyt ei oikein täsmää. Haluaisin soittaa Petrille ja kysyä sen mielipiteen, asiassa on vaan yksi pieni mutta. Mulla on ainoastaan sen taksin numero, en ole tajunnut pyytää numeroa kun ei ole tullut vielä tarvetta soittaa. Pitääköhän se mua ihan tyhmänä jos pölähdän sen oven taa. No ehkä mä olen jo kaikki puoleni näyttäny. Laitan ostokset kaappiin ja kipaisen naapuriin. Takapihalla ei näy ketään joten kierrän etuovelle. Ei autoa. Soitan silti ovikelloa. Ei kuulu mitään. Lähden kävelemään takaisin kotiinpäin kun kuulen oven avautuvan ja naisäänen kysyvän miten voi auttaa? Se on se tarjoilija, pyyhe ympärillä. Aha. Tämmönen tuttavuus. En vastaa mitään vaan tilskin takaisin kotiin.

Olis se nyt pitäny arvata, samanmoisia saatanan kusipäitä kaikki. Kuinka mä taas annoin itteni retkahtaa, kyllä tähän ikään mennes täytyis jo ymmärtää mutta ei. Ja persettäkin jo annoin, voi vittu. Menen takapihalle, tekis mieli karjasta mutta en voi, joku kuulee kumminkin ja soittaa hyväs lykys poliisin. Voi perkeleen perkele. Jaska tulee viereen, se tekee sen aina kun se näkee että mua vituttaa. Siinä se istuu, nojaa ehkä hieman liioitellusti mun pohkeeseen. Sytytän tupakan. Helvetin miehet. Terhi soittaa. En varmaan vastaa, en saatana vaikka mikä olis. Kolmannen soiton aikana menee hermo.

M: No mitä nyt taas?
T: Anteeks. Soitinko pahaan aikaan?
M: Onko sun pakko soittaa joka hetki?
T: Mitä!?
M: Ei mitään, anteeks, on vähä hermo kireellä, mitä sulla oli?
T: En mä nyt enää muista. Kannattaisko sun miettiä psykiatrilla käyntiä kun tollai mielialat muuttuu?
M: Kiitos ei. Mitä sulla oli?
T: Odotas...

Kuulen kuinka Terhi huutelee Mikolle että mitä multa piti kysyä. Mikko huutaa jotain muovimukeista. Vastaan ennenkuin kysytään.

M: Löytyy, montako tarviitte?
T: Ai sä kuulit. Hih.
M: Joo, olisin kuullu ilman puhelintakin.
T: Ai miten, ootko sä meillä?
M: Huh huh, niin että montako?
T: Monta sulla on?
M: Semmosia kertakäyttömukeja on täysinäinen paketti, mä tuon sen, saa auttaa. Hei.

Lyön luurin kiinni. Terhi on ehkä laittanut aivonsa kirjahyllyyn että jaksaa paremmin Mikkoa. Tai no, ne aivot on ollu siä hyllys varmaan jo aika kauan, ei kukaan täysjärkinen olisi kattellu esimerkiks tän kesän touhuja. Nyt mua vasta vituttaakin. Jaaha, puhelin soi taas, joku outo numero. En varmaan vastaa. Ihan varmaan lehtimyyjä, en tartte nyt minkään moista naistenlehtee, on tätä tapahtumaa täs ny muutenkin. Misä välis mä mitään lehteekään ehtisin lukea. Perkele. Tajuan samassa että nythän mun on mentävä sinne bileisiin ainakin käymään viemään niitä mukeja. Ei jumalauta. Tämäkin vielä. Sama numero vilkkuu ruudussa taas. Sitkee perkele, painan punasta luuria. Jokohan nyt uskois. Sitten tulee viesti. Mitä tää nyt on.

"Moi. Petri tässä. Tuli mieleen että sullahan ei ole mun omaa numeroa vielä. No nyt on. Nähdään illalla. Tulenko hakemaan sua?"

Tekis mieli laittaa takas että tuletko sen tarjoilijanplantun kans ihan yhtenä, että tiäks ei tartte tulla. Kivat loppuelämät sullekin senkin sika. Jostain syystä sormi ei toimi, en saa kirjoitettua mitä mielessäni liikkuu. Kyyneleet nousee silmiin. Miksi just mulle....