Raakile osa 6

Kello on ihan just kohta kuus. En muista koska olis jännittäny näin paljon. Oon vaihtanu vaatteet ainaki kymmenen kertaa, meikannu ihan liikaa, ensin suoristin tukan, sitten kiharsin ja sitten taas suoristin. Pitäiskö laittaa huulipunaa, näyttääkö hampaat sitte keltasilta. Laitanko housut vai hameen. Voi ristus tämmöstä, ei sovi mulle. Päädyn housuihin jotka vaihdan viime hetkellä hameeseen. Mitä jos legginsit hajoo, voi helvetti, pitäskö laittaa sukkahousut, ei ne on liian mummumaiset. Vittu! Ovikello soi. Voi ei, nyt ei ehdi enää mitään, pakko olla hyvä nyt.

Petrillä on hieno auto. Tummansininen joku sporttisen näkönen. Wau! Auton sisällä haisee hyvältä ja on siistiä. Petrillä on kauluspaita ja suorat housut. Onpa se komee. Jotenkin vielä komeempi ku aiemmin. Toivottavasti en mokaa.

PV: Sä oot tosi kaunis.
M: Niin säkin. Tai siis komee.
PV: Mulla on sulle yllätys.

Mä vihaan yllätyksiä. Jos se yllätys on joku ihan paska en tosiaankaan osaa teeskennellä että jee kivaa.

M: Mikä yllätys?
PV: Olisko se yllätys jos mä kertoisin?
M: Mä olen vähän onneton näiden ylläreiden kans.
PV: Ai, sä et siis tykkää yllätyksistä?

Mitä tohonkin nyt sitten vastais. Hymyilen vaan ja sanon odottavani innolla. Pääsen helpommalla. Petri ajaa johonkin sivutielle. Mitä vittua. Onko tämä mun elämäni mies nyt kumminkin joku moottorisaharaiskaajamurhaaja. Mihin se mua vie. Laitoinko mä tyhmänä väärät kengät. Korkkareilla ei pitkälle pötkitä tämmöses maastos. Mitähän se meinaa.

PV: Haluat sä kysyä multa jotain?

Jaa että haluanko? No tota, haluan ja ihan kaikkea. Älä kysy mitään seksistä, älä kysy mitään seksistä, älä kysy mitään seksistä...

M: Joo, tota.. Mikä on sun lempiväri.
PV: Mikä?
M: Lempiväri?
PV: Sininen.
M: Mikä on sun lempiruoka?
PV: Lihapullat ja muusi.
M: Mikä on...
PV: Panettaako sua?

Herranjumala mitä se kysy!!! Jaa että panettaako, koskahan mä olen viimeks saanu. Onko pikku jouluista puoli vuotta, lasketaanko kännipanot. Voi kauheeta, mitä tohon nyt vois vastata...

PV: Sori, ei ollu tarkotus töksäyttää. Sä oot vaan niin...no pantavan näkönen. Äh, unohda.
M: Joo.
PV: Hyvä, sori.
M: Eiku siis kyllä. Kyllä mua panettaa.

Petri ajaa melkein mettään kun se kattoo mua. Sen silmät roihuaa.

PV: Mennäänkö meille?
M: Eikös meidän pitäny syödä?

Mitä mä nyt kysyin! Vittu mun kans.

PV: Jaa niin, anteeks, joo. Se yllätys.
M: Saako tää autos polttaa?
PV: Saa. Odota mä voin tarjota.

Kuinka mä voin pilata kaiken jonku syömisen takia. Että mä olen tyhmä. Petri on ihan hiljaa. Se laittaa radion päälle. Tää oli varmaan täs. Yhtäkkiä käännytään jollekin vielä pienemmälle tielle.

PV: Perkele! Meinasin ajaa ohi.
M: Ootko sä mulle vihanen?
PV: Mitä? En. Mistä mä olisin sulle vihanen?
M: No ku mä pilasin kaiken.
PV: Mä en nyt ymmärrä mitä sä tarkotat...
M: Mä voin kyllä soittaa jollekin jos sä et enää halua olla mun kans.
PV: Mitä?!? Etkö sä halua olla vai?
M: Haluan, tottakai mä haluan. Anteeks.
PV: Hei, otetaas alusta. Unohda mitä kysyin, oikeesti.

Kohta saavutaan jonku pienen hirsimökin pihaan. Täälläkö se meinaa mut tappaa. Keskellä ei mitään. Onkohan sillä täällä suihku vai meinaako se tahria tän auton vereen. Onkohan se tappanu entisen vaimonsakin tänne. Hyi...

Petri nousee autosta ja käskee odottamaan. Meinaan pissata housuihini kun jännittää niin kovin. Se käy mökissä ja tulee avaamaan mulle oven.

PV: Madame, sil vous plait.

Kiherrän hermostuneesti. Mitä vittua täs nyt tapahtuu. Eikö meidän pitäny mennä johonkin muualle leffaan ja syömään. Ja mä tyhmä kuvittelin että tästä tulis jotain. Eihän se kehtaa viedä mua mihinkään näytille.

Kävelemme mökkiin sisälle. Sinne on katettu pieni pyöreä pöytä. Tulipunaiset ruusut ovat maljakossa ja pöydällä palaa kaksi pitkää kynttilää. Melko romanttista.

PV: Neiti on hyvä ja istuu.

Petri vetää tuolin pöydästä kauemmas ja mä istun. Petri istuu vastapäätä. Yhtäkkiä jostain ilmestyy tarjoilija.

Tarjoilija: Hyvää iltaa. Saako olla juotavaa?
PV: Neiti on hyvä ja valitsee ensin.
M: Saisinko mä vaikka vettä?

Tarjoilija katsoo Petriä, se nyökkää ja tilaa vettä myös. Niin, tässä olis varmaan tarvinnu tietää viineistä jotain. Voi vittu mä olen tyhmä. "Saisinko mä vettä"... Voi apua.

PV: Mä unohdin kysyä että ootko allerginen jollekin?
M: En oo. Kaikki käy.
PV: Hyvä. Täällä olis ollu viiniäkin. Niin ja kaljaa ja siideriä ja lonkeroo. Kun en tienny mistä tykkäät. Voitko sä olla muuten yötä pois kotoa?
M: Sä oot kyllä ihana, voin mä olla. Terhi voi kuskata Jaskan pihalla.
PV: Hyvä. Mä meinaan tilasin aamupalankin tänne.
M: Ai jaa, mä olen siis niin helppo.
PV: En mä sillä, ajattelin että jos sä viihdyt mun kans.
M: Tottakai mä viihdyn.
PV: Hyvä kun muistutit tästä syömisestä. Olis hiukan vituttanu jos oltais myöhästytty...

Tarjoilija ilmestyy jälleen, mukanaan vesikannu ja alkusalaatit. Hieno salaatti, kyllä on kaikennäköstä laitettu samalle lautaselle. Kun salaatit on syöty, tarjoilija hakee lautaset pois. Yhtäkkiä kuuluu musiikkia. Semmosta rauhallista. Ilta pimenee jo ulkona. Tarjoilija sytyttelee lisää kynttilöitä. Seuraavaksi tulee pääruoka. Joku pihvi, lankkuperunoita ja hunajakasviksia. Ihan saatanan hyvää, melkein nuolin lautasen, onneks en.

PV: Haluatko jälkkärin nyt heti vai käydäänkö pihalla ensin?
M: Käydään pihalla, mä olen ihan täynnä.

Seistään mökin edessä. Se tarjoilija on sytytelly pihalle lyhtyihin kynttilöitä.

PV: Haluatko kylpyyn?
M: Kylpyyn?
PV: Tuolla on takapihalla kylpytynnyri, pitäis olla jo valmis.
M: Oikeesti?
PV: Joo, mä ajattelin että sä tarviit vähän hemmottelua. Kuulin Terhiltä että sä oot aina auttanu niitä kun ne on tarvinnu ja ne on kuulemma tarvinnu usein.
M: No joo, mä oon vähä tämmönen. En ole koskaan ollu kylpytynnyris.
PV: No sittenhän se on vielä mukavampaa. Haluatko juoda sielläkin vettä?
M: Heh he, katotaan sitä sitten.
PV: Mennäänkö vetäseen jälkkärit niin pääsee tuo Piia kotionsa?
M: Mennään vaan.

Jälkiruuaksi on suklaakakkua vanhanajan vaniljajäätelöllä ja mansikkahillolla. Aivan tautisen hyvää. Vaikka onkin jo ähky se kakku on syötävä viimeistä palaa myöden. Tarjoilija, tai siis Piia tulee hakeen astiat, kysyy onko kaikki hyvin ja Petri kiittää ja vapauttaa sen tehtävistään. Jäädään kahden.

PV: Tuolla parvella on hyvä riisua, siellä on sulle pyyhe valmiina. Mä käyn kantamas juomat ulos ja tarkistamas sen tynnyrin lämmön. Ole ku kotonas.
M: Mä voin tulla auttaan sua.
PV: Se ei nyt sovi, sä oot se jota hemmotellaan. Rentoudu nainen.
M: Käskystä!

Hymyilyttää vallan mahdottomasti, mistä tuollainen mies ilmesty mun elämään. Kiipeän parvelle. Kehtaanko mä oikeesti mennä alasti sen kans tommoseen paljuun. Jaa no, onhan se nyt nähny mut jo pariin otteeseen tosi luonnonkauniina. Kerran täällä vaan eletään. Löydän pyyheen joka on niin pehmoinen että sen on pakko olla uus. Ihana. Puhelin soi. Mitä vittua. Kuka mulle nyt soittaa. Miks edes mulla on äänet päällä. Kaivan laukkuani paniikin vallas. Terhi. No olis se nyt pitäny arvata.

M: Nyt on tosi paha hetki.
T: Mikko pääsee huomenna kotiin, se haluaa erota.
M: HÄ?
T: Mä en tajua. Mä olen täällä odottanu että se pääsis kotiin ja nyt se haluaa erota.
M: Terhi, mä en tiedä mitä tähän pitäs sanoo. Mä olen kovin pahoillani.
T: Mitä mä teen?
M: No tota, mulla on täs nyt vähän juttuja mutta jos mä soitan sulle kohta.
T: Kauheeta, sulla on ne treffit. Anteeks!!

Terhi lyö luurin korvaan. Nyt se pahotti mielensä. Oma fiilis laskee samantien. Petri tulee huhuilemaan että olenko eksyny. Vastaan että tulen ihan just. Vitun Terhi. Vitun Mikko. Mitä mä nyt teen. VITTU! Yritän päästä asian yli, yritän ajatella että mulla on oikeus tähän. Mä autan sitten taas huomenna. Tänään mä olen vaan mä. Ei mun ole mikään pakko auttaa aina. Eihän. Menen ulos. Petri odottaa tynnyrissä, veden pinnalla kelluu kukkia, sama musiikki kuuluu tännekin, juomat on aseteltu tynnyrin reunoille. Olen ihan sanaton. Ei tämmöstä voi tapahtua mulle. Samalla murehdin Terhiä.

PV: Niin sä et ole koskaan ollu tämmöses tynnyris. Annas ku mä vähän neuvon. Jätä se pyyhe siihen ja tule tänne.
M: Mulla ei ole uikkareita.
PV: Me ollaan tää kahden.
M: Niin mutta..
PV: Ei mitään muttia. Tänne nyt. Mun on ikävä sua.

Rohkaisen mieleni, jätän pyyheen tuolille ja kiipeän paljuun. Onpa lämmintä vettä. Tuntuu hyvältä.

PV: Mitäs neidille sais olla?
M: Uus elämä..
PV: Ahaa, no meillä ei ole nyt semmosia täs mutta jos sovitaan parin viikon toimitusajalla... Mikä hätänä?
M: Anteeks. Terhi soitti. Mikko haluaa erota.
PV: Blaah...
M: Anteeks, pakko mun oli vastata.
PV: En mä sitä. Harvalla on kuule tommosta kaveria. Sä murehdit nyt niitä.
M: Joo, en mä haluais, mutta en mä pääse ajatuksesta yli.
PV: Ymmärrän. Mitä jos tehdään sillai että puhellaan täs nyt mukavia ja mennään heti aamulla kotiin selvittään niiden perhedraamaa. Mutta tänään ei niistä puhuta, jooko?
M: Joo.
PV: Otetaas uusiks, mitä sais olla?
M: Saanko mä ihan mitä vaan?
PV: Joo.
MV: Saisinko mä halin?
PV: Tule tänne.

Petri ottaa musta tosi lujan otteen. Ensin se ote tuntuu vähän oudolta mutta sitten vähitellen tulee semmonen olo että mä olen tullu kotiin.