Raakile osa 10

Laahustan Terhin ja Mikon luo. En jaksanu laittautua, laitoin kesämekon ja ripsaria. Aivan sama. Nämä juhlat päättyy kumminkin kaaokseen ja silloin on ihan sama miltä mä näytän. En aio nähdä sitä kaaosta. Vien nämä helvetin mukit ja menen kotiin. Laitan puhelimen pois päästä, haen peltorit korville ja menen nukkumaan. Tän on pakko olla painajaista. Ei tämmöstä kenellekkään tapahtu. Mä nukun ja kun mä herään niin Mikko kuskaa niitä vitun halkoja puuliiteriin ja semmosta kossupulloa ei ole mailla halmeilla. Joo, sillai mä teen.

T: Ihanaa että sä tuli. Petri on jo täällä. Sillä on sen sisko mukana.
M: Sillä on mukana sen mikä?
T: Sen sisko, Piia, ootte te kuulemma tavannu, senkin ämmä etkä mulle puhunu mitään mistään mökistä ja kylpytynnyristä.
M: Sisko? Mikä vitun sisko? Ei sillä ole siskoa!

Vai onko, enhän mä semmosia ole kyselly. Vittu, nyt tuli kiire.

M: Hei, ota nää mukit, mun täytyy mennä, tulen ihan just takas. Moi.

Terhi jää suu auki katsomaan kun teen uuden maailmanennätyksen lyhyen matkan juoksus crocksit jalas. Nyt äkkiä kotio vaihtaan vaatteita, tukka hyvin noin ja lisää maalia naamaan. Missä on mun kesäkengät, miks mun eteinen on täynnä crockseja. Löydän balleriinat, niitä ei lasketa kengiks mutta saa luvan kelvata, ei siä kumminkaan kengät jalas olla. Jaska tulee rappusten yläpäähän katsomaan mitä vittua alhaalla tapahtuu. Laittasinko nyt huulipunaa? Missä mun hajuvedet on? Miksei täällä voi ikinä olla tavarat paikallansa. Vaihdan vaatteita vielä pari kertaa ja olen valmis. Takaisin kävellessä tulee mieleen että ei jumalauta, laitoin lopulta ihan saman hameen kuin mulla oli ekallakin kertaa. Täytyis käydä ostoksilla. Voi sisko. Kyllä mä olen tyhmä.

Petri tulee avaan oven. Sen otta on ihanasti rypys.

PV: Onko meillä joku huonosti?

Meillä, polvet pettää, se sanoo meitä meiks. Ihana.

M: Ei, kuinka niin?

Esitän tyhmää, tai no ei mun tartte mitään esittää...

PV: Laitoin sulle viestin etkä sä vastannu. Olit käyny meillä etkä sanonu Piialle mitään, kävelit vaan pois.
M: E-een mä huomannu että Piia oli sun luona.
PV: Saanko mä vuorostani kysyä jotain?
M: Kysy.
PV: Onko meidän Minna vähän ehkä mustasukkainen luonne.
M: Ei. Ei ollenkaan. Ei missään määrin.
PV: Taitaa kuitenkin vähän olla....
M: Mitään en myönnä vaikka kädestä löytyis.
PV: Tules hupsu tänne.

Petri vetää mut itteensä kiinni ja suutelee. Onneks en laittanu korkkareita, niin olisin tuo seläälläni nyt ilman tukevia, tasasia kengänpohjia.

Mikko: Moro Minna, pokasit sitte heti meidän uuden naapurin. Aika touhua ja vielä mun selän takana! Ota muki siittä ja boolia. Ei tehty kovin vahvaa kun tuo meidän äiti ei oikein viinaa kestä.

Jaa ei kestä vai, moni merimieskin olis kalvennu vieres jos olis nähny paljonko Terhi joi Karhunpesäs. Otan mukin ja maistan boolia. Aivan saatanan pahaa, plissiä on laitettu vaan väriks. Vai että laihaa, näin on. Petri iskee mulle silmää. Piia tulee käsi ojos mua kohti. Lyödäkkö se meinaa?

Piia: Moi, mä olen Piia, Peten sisko.
M: Moi. Minna.
Piia: Sä taisit luulla mua joksikin muuks.
M: No ehkä joo.
Piia: Mä oon vaan käymäs täällä.
M: Aha.
Piia: Niin ja punkkaan ton broidin kämpillä sen aikaa.
M: Kiva.

Petri tulee pelastaan mut siskoltansa. Piia näyttää barbielta. Tissitkin on yhtä tönköt, ainoo eri taisi tollai yhtäkkiä olla että sen kädet taipu tosta kyynärpäiden kohdalta.

Petri: Aika vahvaa boolia.
M: Joo, ihan kamalaa.

Kaadan boolini maahan, en todellakaan tarvitse nyt krapulaa, enkä kyllä sitä känniäkään.

P: Mitä meinaat?
M: Jaa niinku minkä suhteen?
P: Tän touhun, kuinka käy?
M: No ei ainakaan ole autoa millä lähtis ja tuskin se Terhiäkään tempasee jos käsi ei pelaa.
P: No ei juu. Mä en oikein ymmärrä tätä ryyppäämistä täs tilantees.
M: En mäkään. En olis edes halunnu tulla.
P: Tulit kumminki vaan mun takia.
M: No en....

Sano tässä nyt sitten että mitä ajattelin tossa pari tuntia sitten, että tulin tänne vaan kertakäyttömukien takia.

Ilta menee ihan mukavasti, istuskellaan terassilla, poltellaan tupakkaa ja puhutaan paskaa. Kukaan ei puhu sanaakaan onnettomuudesta tai Mikon toimimattomista raajoista. Mikko pääsee melko hyvin liikkeelle kainalosauvan avulla. Terhi pitää kaksin käsin aina kiinni ettei mies vaan pääse kaatumaan. Jossain vaiheessa Terhi ilmoittaa että kello on yhdeksän. Mikko ottaa taskustaan purkin ja kaataa sieltä suoraan pillereitä suuhunsa.

Terhi: Mikko!! Mitä sä nyt tollai? Ei niitä noin montaa saa ottaa!!
Mikko: Ole shinä huora shaatana hiljaa. Mähän shyön vaikka tän purkinkin josh mä haluan.

Terhi juoksee sisälle itkien, mietin menenkö perässä. En mene. Piia pelästyy pahanpäiväisesti, missähän pumpulissa sekin on kasvanut. Petri nousee ylös.

Petri: Oliko tos nyt mitään järkee?
Mikko: Jaa mishä?
P: Annas tänne se purkki?
Mikko: No en shaatana anna, she on kuule mun.

Petri pyörittää päätänsä ja nappaa purkin Mikon kädestä.

P: Ei jumalauta mies, nämä on kolmiolääkkeitä. Minna, hae suolaa.
Mikko: Anna ne pillerit tänne, etkö shä tajua että mä olen shairas miesh.

Suolaa, suolaa, misä vitus täs talos pidetään suolaa. Aa, tossa. Minkähän takia täs nyt suolaa tarvitaan. Annan purkin Petrille ja jään taaemmas odottamaan. Petri ottaa Mikkoa päästä kiinni ja kaataa suolaa kurkkuun. Ei aikaakaan kun Mikko oksentaa. Oho, luulin että toi toimii vaan koirilla. Petri ottaa puhelimen ja soittaa 112.

Hätäkeskus: Hätäkeskus
Petri: Petri Viljanen tässä päivää. Meillä on täällä tänään sairaalasta kotiutunut mies joka on kännissä ja nyt kaato suuhunsa kolmiolääkkeitä, määrää en tiedä. Sain sen oksentaan kyllä mutta miten tästä eteenpäin.
Hätäkeskus: Laitan ambulanssin tulemaan, osoite?
Petri: Kukkaiskuja 3
Hätäkeskus: Ambulanssi on siinä ihan pian. Voitte sulkea puhelimen.

Mikko oksentaa vähän vielä lisää, Terhi tulee katsomaan.

T: Mitä te ootte tehny Mikolle?
M: Petri pisti sen oksentaan ne pillerit pihalle?
T: Miks?
M: No ettei se kuole tohon, etkö säkään mitään tajua?
T: Älä sä huuda mulle, katto ny, te olette pilanneet meidän juhlat!!!
M: Jaa me ollaan pilattu jotain, eikö toi ole sun miehes joka tossa oksentaa, eikö ole??
Petri: Hei, rauhottukaa, ambulanssi tulee ihan kohta.
T: Mikä ambulanssi? Miks?
Petri: Pakkohan se on sairaalaan viedä, mistä sitä tietää montako pilleriä se on vetäny?
T: Ei, ette te voi viedä sitä taas sairaalaan, justhan se pääsi sieltä kotiin. Voi Mikko....

Ambulanssi saapuu, hoitajat tutkivat Mikkoa aikansa, Terhi koittaa miettiä paljonko se on juonut illan aikana ja montako pilleriä se on ehkä syönyt kotiinpaluun jälkeen. Aikansa pohdittuaan hoitajat nostavat Mikon paareille ja Terhi lähtee mukaan.

Että tämmöset juhlat. Onneks Maija on Mikon äidillä.

Piia kertoo menevänsä nukkumaan, maalla on liian villiä sille. Toivotamme Petrin kans sille hyvät yöt ja kattotaan toisiamme.

P: Että semmoset bileet.
M: No aika pientä siihen verrattuna mitä mä odotin.
P: Haluatko sä ajeleen?
M: Etkö sä juonu mitään?
P: Jaa tämmöses seuras, en kuule uskaltanu. Odotin vaan että koska alkaa tapahtuun.
M: Anteeks ku epäilin sua.
P: Hupsu nainen, tules tänne.

Halaamme hetken toisiamme. Siivoamme terassin, laitamme ovet lukkoon ja lähdemme ajelulle. Hyvä ettei ollut pidemmät bileet, kaksin on mukavampaa.