Raakile osa 3

Herään vaikken halua. Mikä tämmönen loma on kun ei saa aamulla nukuttua. Koira ei hievahdakkaan, esittää nukkuvaa ettei joudu pihalle. Olkoon.

Keitän kahvia, käyn tupakalla, katselen heräilevää luontoa. Mitähän tänään tapahtuu. Puhelin soi.

M: Minna.
Mikko: Mikko täs moro.
M: Moro, mitä mies?
Mikko: Mitäs täs. Kuule, voinko mä pyytää sulta yhden palveluksen?
M: Riippuu millasen?
Mikko: Mä en pääse täältä ainakaan viikkoon kotio, täytyy tehdä jotain lisätutkimuksia, niin voisitko sä autella Terhiä Maijan kans. Musta tuntuu että Terhi ei ole ihan ok.

Teki mieli kertoa suureen ääneen oma mielipide tapahtuneesta, teki mieli kysyä että eikö se ole huomannu että ainahan mä olen täs auttamas. Perkele.

M: Joo, tottakai. Onko jotain pahasti vialla?
Mikko: Ei kai, varpaat puutuu, ne meinas että tuolla selässä on joku hermo jumis tai jotain. Kyllä se tiedät etten mä tajua noiden lääkäreiden puheista mitään.
M: Mikä fiilis sulla muuten on?
Mikko: Vituttaa melko raskaasti. Terhi oli tilannu netistä kaikennäköstä, piilottanu laskut ja ei kertonu mulle. Löysin sattumalta sen perintätoimiston kirjeen kun hain muuta. Siitä sitten riemastuin. Aattelin ensi että ei täs mitään hätää, ei se summa miljoonia ollu, mutta siinä puupinolla tuli perkeleet mieleen ja muistin sen kossupullon. Loputhan sä jo tiedätkin.
M: Mitä se Terhi sillai... Mitä se oli tilannu?
Mikko: Vaatteita ny lähinnä, oli siinä kaikkee muutakin.
M: Miks se meni piilottaan sulta laskut?
Mikko: Meille tuli riitaa joku päivä kun se oli ostanu Maijalle jotain hörhelömekkoja, sanoin että lakkaa sen tuhlailun kun se raha ei kumminkaan puis kasva.
M: Kannattaako rahasta tapella?
Mikko: Jos ei toinen jumalauta tajua mistään mitään!!
M: Älä mulle huuda. Ootko muuten huomannu että sä kilahtelet kokoajan jostain? Onko täs ny jotain muutaki?
Mikko: Töis on puhuttu lomautuksista.
M: No just. Ootko Terhille kertonu?
Mikko: No en tietenkään. Se sekois heti. Laittais talon myyntiin ja auton. Jaa... No sitä autoo ei tartte enää myydä. Voi vittu.
M: Mutta hei, kyllä mä auttelen Terhiä, älä sitä sure. Koita nyt vaan parantua. Jooko?
Mikko: Kiitti. Joo, kyllä mä tästä vielä nousen. Kattellaan.
M: Moi.

Lasken puhelimen kädestä ja jatkan aamun ihmettelyä. Koirakin nousee ylös, venyttelee niin että kaatuu kyljellensä matolle ja jää siihen makaamaan. Kysyn ystävällisesti että jaksaisko mitenkään siirtyä takapihalle kuselle. Heiluttaa mulle häntäänsä ja näyttää hymyilevältä, lopulta nousee ylös, ravistelee itteensä ja sipsuttaa mun ohi päättäväisesti. Takapihalla on naapurin kolli. Jaska nostaa niskakarvat pystyyn. Jätän ne keskenään. Aitasin ton pihan silloin aikoinaan, ei tarvi seistä koko aikaa vieres ja vahtia. Kahvi on valmista, otan kuppia kaapista kun puhelin soi taas. Nyt soittaja on Terhi.

M: Huomenta.
T: Huomenta. Saadaanko me tulla Maijan kans teille? Mä en yhtään jaksa olla yksin.
M: Tulkaa vaan.
T: Onko Mikosta kuulunu mitään?

Tätä kysymystä en osannu edes odottaa. Voi vittu. Mitä tähänkin nyt sitten sanois. Terhi on mustasukkaisuuden perikuva. Päätän muuntaa totuutta.

M: Ei ole, mitä se nyt mulle soittas.
T: Se ei ole soittanu mullekaan.
M: Tää olis kahvia, koittakaas tulla.

Terhistä näkee jo kauas että se on valvonu taas koko yön. Maija kiljuu. Varmaan just oppinu koska sen täytyy kiljua kokoajan. Kuola valuu ja kädet käy. Haen peiton lattialle ja Maija laitetaan siihen pötköttelemään. Terhi menee kahvinsa kanssa takapihalle, tarjoan tupakan ja kattellaan kun Jaska kaivaa niin maan perkeleellisesti keskelle nurmikkoo valtavaa monttua. Ollaan taas hiljaa, kaikki on varmaan jo sanottu.

T: Saadaan uusia naapureita.
M: Ai jaa, kukas nyt on kyllästyny omakotitaloasumiseen?
T: Näin sen naapurin mummun eilen roskiksella. Kyseli haluanko kissan. Se on saanu paikan vanhainkodista, talo on myyty eikä se voi ottaa sitä kissaa mukaansa. Kerroin että Mikko on allerginen.
M: Voi harmi. Se mummu oli tosi mukava. Aina sen kans sai jutun juuresta kiinni. Vai vanhainkotiin. Onko se muka niin vanha jo.
T: En mä tiedä. Sen mies on asunu siä jo kuulemma kauan. Mieti, mä en edes tienny että sillä on miestä.
M: En mäkään. Oliko puhetta kuka tänne muuttaa?
T: Se sano sen nimenkin....odotas nyt. Oliko se joku Viljanen?
M: Ei sano nimi mitään, onko se joku täältäpäin?
T: Juu, se oli ammattikoulus samaan aikaan ku Mikkokin, mikäs sen etunimi nyt on....

Ei helvetti, Viljasen Petri. Olin siihen niin rakastunut ammattikouluaikana että pudotin kerran tarjottimen ruokalas kun se katto mua päin. Voi perse, ei se nyt voi olla se, eihän. Mä en kestä. Jaa mutta kai sillä on jo vaimo ja lapsia ja rakastaja ja vaikka mitä. Ehkä se ei tunnista mua enää. Eikä muista.

T: Petri! Sen etunimi on Petri.
M: Jaa.
T: Se on kuule sinkku.

VOI VITTU!

M: Miks?
T: Jaa mitä miks?
M: Niin mä tarkotan että miks se on sinkku? Onko se eronnu vai?
T: En minä tiedä. Ehkä se on sinkku siks että se tulee pokaan sut.

Punastun. Ihan varmaan punastun. Voi perse. Ei tää voi olla totta. Tekis mieli kiljasta.

M: Niin varmaan juu. Mitä semmonen yksinäinen mies tommosella talolla tekee?
T: Eihän sen mummun talo nyt niin kovin iso ole. Kaks huonettakin vaan.
M: Niin mutta mitä semmonen Petri tekee tommosella talolla? Yksinäinen mies. Ei kans mitään järkee.
T: Sanoo nainen joka asuu koiran kans kakskerroksises omakotitalos...
M: Niin mutta mä olen jonain päivänä aatellu löytää sen miehen ja tehdä niitä lapsia.
T: Mistä semmosia miehiä löytyy?
M: Anna olla.

Maijaa vituttaa. Se on oppinu kääntyyn selältä mahalle mutta ei takasin päin. Siellä se nyt makaa naama peitossa kun niskat väsyy. Voi pientä. Siirryn sisälle, käsken Jaskankin pirtin puolelle. Koira vilahtaa suoraan yläkertaan nähtyään Maijan. Miten voi noin uljas ja rohkea koira pelätä tommosta lasta joka ei edes kunnolla vielä liiku. Pölhö eläin.

Terhin puhelin soi. Soittaja on Mikon äiti. Keskustelu on surumielistä ja osittain kiivassanaista. Kuuntelen salaa ja luen rivien välistä että mummu haluaa lapsenlapsensa yökylään. Hyvä, jo on aikakin. Mikon äiti on vähän erikoinen persoona. Muistan kun Maijan ristiäisissä Mikon äidillä oli niin lyhyt minihame päällä että pappikin punastui. Toiset ei vaan ole koskaan sinut mummoutumisen kanssa.

T: No niin, nyt se harakka tahtoo Maijan yökylään. Voi vittu mä sanon...
M: Eikö se ole ihan kiva...? Saat omaa aikaa.
T: Kiva? Oikeesti? Älä viitti.
M: Mitä mä nyt sanoin?
T: Sen muijan mielestä laps pitää puhee marimekon vaatteisiin, tytöillä pitää aina olla hame päällä. Mulla hajoo pää.
M: Etkö sä nyt just ostanu Maijalle hienoja hameita?

Samassa tajuan virheeni, ei jumalauta, eihän me näistä hameista olla Terhin kans puhuttu vaan Mikon.

T: Mitä hameita?
M: Öö.. No oothan sä ostanu? Etkös olekin?
T: Mikko on soittanu sulle.
M: Hä?
T: Mikko on soittanu sulle ja kertonu. Mä kysyin sulta onko Mikko soittanu ja sä sanoit että ei. Mitä vitun peliä tää nyt on?
M: No ei ole mitään peliä. Mä nyt vaan kysyin että etkö sä ole ostanu Maijalle mekkoja? Jos mulla olis tyttö niin tottahan sille nyt täytyis mekkoja ostella. Älä nyt tee mitään vääriä johtopäätöksiä!
T: Eli Mikko ei ole soittanu sulle?
M: No ei ole ei. Mikä juttu tämä nyt on?
T: Ei mikään.
M: Muuten vaan otit lämpöjä kun kysyin oletko ostanu tytölle mekkoja?
T: Anteeks. Oikeesti anteeks. En mä tiedä.
M: Mitä sä et tiedä, sitä että oletko sä ostanu vai? Antaa olla. Sano sille harakalle että ostaa mieleisensä vaatteet plikalle siks aikaa kun se on siellä.

Huh, se oli lähellä. Joskus vuosia sitten, ennen Maijaa, Terhi luuli vakavissaan että meillä on Mikon kanssa suhde. Mikko oli auttamas ton aidan rakentamisen kans ja tottahan siinä aikaa meni. Juotiin muutamat asennuslonkerot ja puheltiin niitä näitä. Terhi oli silloin työmatkalla jossain hikipinkokokoukses. Se soitti Mikolle ehkä tuhat kertaa sen illan aikana ja jaaritteli niitä näitä. Voi toista. Meillä ei ole ikänä ollut mitään. Eikä tule olemaan. Haen sen oman hulluni tuolta sitten jostain kun sen aika on. Toisten hulluja en tartte.

M: Mitäs aiot tehdä nyt sitten kun sait vapaaillan?
T: En mä tiedä. Jos vaikka pesis pyykkiä, siivotakkin tarttis.
M: Hei haloo, onko Terhi kotona? Siivota? Pestä pyykkiä?
T: No pakkohan semmostakin on tehdä!
M: Mitä jos menisit kuule baariin? Tai lenkille? Tee jotain mistä sä nautit!
T: Kyllä pyykinpesu on ihan kivaa. Niin ja siivoominen.
M: Näin on.
T: Mitä sä teet illalla?

Eikö tässä maailmassa ole ketään muita kuin minä... Mä en nyt yhtään jaksaisi keskustella näistä asioista, en tän enempää, ainakaan tänään. Nyt on keksittävä jotain.

M: Mulla on toi.. Mä meen..
T: Onks sulla treffit?!?!? Kenen kans?? Kerro heti!!
M: Äh, ei mulla ole mitään.
T: Tulisitsä meille? Mulla on siellä hyvää viiniä.
M: Katotaanko illemmalla uusiks.
T: Joo, siistiä, ei ollakkaan pitkään aikaan oltu kahdestaan.

No eipä. Viimeset pari päivää mun mielestä hyvinkin tiiviisti. Terhi pukee Maijan ja lähtee kotiin pakkaan plikan tavaroita. Jaska uskaltautuu alakertaan, peto lähti. Huokaisen syvään ja lösähdän sohvalle. Ei jumalauta. Nyt on kyllä keksittävä jotain. Ei mun tiemmä aina tarvi olla käytettävis.

Soitan äidilleni. He lähtevät risteilylle illalla. No hyvä, en mä sinne olisi halunnutkaan. Äidillä on ikäkriisi. Rupee oleen jo niin paljon ikää että hän ei kohta enää jaksa olla mummu. Ikuinen ongelma tää mun sinkkuus sille. Miten hänestä voi tulla mummu jos mulla ei ole edes miestä. Olen kertonut olevani lesbo, ei uskonut, kerroin että mussa on joku vika että en saa lasta, ei uskonut. Meidän suvussa ei ole kukaan koskaan ollut lapseton. Mun serkku Milla, jota äiti rakastaa ylikaiken, sai 6 lasta ihan tosta vaan. Millan mies on insinööri. Tyhmä kuin vasemman jalan kummisaapas, mutta ei sillä ole väliä. Se mies teki 6 lasta. Hieno juttu. Milla oli nuorena nätti kuin kiiltokuva. Vaaleat pitkät kiharat ja virheetön iho. Laihakin se oli, ei ollut koskaan minkäänlaista lapsenpyöreyttä. Toisin kuin eräillä maantienruskeatukkaisilla pikkutytöillä. Vaan eipä ole enää. Kyllä siitä näkee päältä että se on tehny 6 mukulaa ja ollu niiden kans ihan keskenänsä kun Stefan on ollut ulkomailla tekemäs mitä insinöörit nyt ikinä ulkomailla tekevätkään.

Jos mä lähtisin johonkin kauemmas sukuloimaan. Jaa, mutta eihän mulla ole mitään sukulaisia kauempana. Vittu. Nyt tulee kohta päänsärky. Painelen takasin sänkyyn. Siellä Jaska jo odottaa. Keksin jotain kun herään. Mun on pakko.