P: Moro, mitä äijä?
Mikko: Jumalauta, Pete, vanha pukki, mukava nähdä! Mitä sulle?
P: Tulin kattoon että tuleeko susta vielä kalua.
Mikko menee hiljaseks. Petri huomaa heti että jotain on vialla.
P: No, mikä on?
M: Käsi ei toimi. Vieläkään. Jalkakaan ei pelaa niinku pitäis. Terhi jättää mut.
P: Etkö sä uhannu jo erolla?
M: Aattelin että on parempi erota, ei sen tarvi tämmöstä rimpulaa kattella. Maijakin teettää kokoajan enemmän ja enemmän. On se sitte kamalaa kun täytyy meille kummallekin vaippaa vaihtaa ja joka asias auttaa.
P: Hei, älä puhu tommosia. Tottahan sä siitä vielä nouset. Kyllähän tommosesta tokenee. Eikö?
M: Enpä tiedä. Vittu tätä touhua ja olis edes jonku toisen syy mutta ku ei. Kyllä ihminen on vaan kuule tyhmä kun se saa viinaa.
P: Kaikki ei tarvi edes sitä viinaa.
M: Sekin on totta.
P: Terhi on ihan rikki.
M: Mistä sä sen tiedät? Joko se on käyny sua vonkaamas. Vitun huora.
P: Lakkaa ny jumalauta. Terhi ei ole huora, eikä se ole keltään mitään vongannu. Se odottaa sua kotiin. On silläkin oikeus käydä juhlimas edes joskus.
M: Hyvin tunnut tietävän sen asiat.
P: Mä olen kylän kahdesta taksikuskista toinen, mietis nyt vähän.Keskity sä nyt siihen paranemiseen. Mä autan sua kyllä.
M: Ai, tuutko sä paneen mun vaimoa kun oma kulli ei enää seiso.
P: Sä oot jätkä ihan sekasin.
Petri lähtee. Törmää hoitajaan mennessään.
P: Anteeks. Anteeks. Hei, voitko sä kertoa tosta Mikosta?
Hoitaja: Oletko sä omainen?
P: En, naapuri ja hyvä kaveri.
Hoitaja: Me ei saada antaa potilaitten tietoja kuin omaisille, olen pahoillani.
P: Ok, mä ymmärrän. Anteeks vielä kun törmäsin.
Petri istuu autoonsa. Mikko on oikeesti seonnu. Ei mitkään lääkkeet saa noin sekasin. Mitä Terhille voi sanoa. Ei mitään. Onkohan Mikko kertonu että se on halvaantunu. Tuskin. Voi vittu.
Minna: Ai sä tulit jo.
P: Joo, missä Terhi on?
M: Nukkuu Maijan kans.
P: Hyvä, mennään savuille.
Petrin ilmeestä näki että nyt on joku hullusti. Seurasin kiltisti takapihalle.
M: Älä päästä Jaskaa, tytöt nukkuu mun sängys.
P: Mitä sä olet puhunu Mikon kans?
M: No enpä juuri mitään. Kuinni?
P: Se on halvaantunu.
M: MITÄ?? Tietääkö Terhi, ei taida...
P: Ilmeisesti ei. Se haluaa erota sen takia. Ja se oli ihan sekasin.
M: Ei voi olla totta. Voi vittu. Pitäiskö meidän kertoo Terhille?
P: Mun mielestä ei. Mutta jotain meidän pitää tehdä.
M: Mitä?
P: Sä voisit soittaa sinne sairaalaan, esiinnyt Terhinä ja kysyt mikä malli on?
M: Onko se ihan oikein..
P: Mitä väliä?
Mietin asiaa hetken. Kai mun on pakko. Otan puhelimen ja soitan.
Sairaala: Keskussairaala, vaihde.
M: Terhi tässä terve, saisinko osastolle A6
S: Pieni hetki, yhdistän.
Osastonhoitaja: Osasto A6, hoitaja Lampinen puhelimessa.
M: Terhi tässä terve, mun mies, Mikko on teillä siellä hoidettavana, kyselisin kuulumisia.
OH: No hei, no vähän nyt näyttää siltä että se käsi ja jalka vaatii kuntouttamista eikä siitä kukaan mitään takuita voi antaa, pelaako ne enää koskaan. Kuinkas sä olet jaksellu? Mitäs Maijalle kuuluu?
M: Kyllähän tämä koville ottaa, Maija on kiltti tyttö, kyllä sen kanssa pärjää. Mites se kuntoutus?
OH: Se on pitkä prosessi. Mikko on kovin äkkipikanen luonne, voi ottaa koville. Mutta onneks sillä on sut vaimona, sä voit hoitaa osan kuntoutuksesta kotonakin. Voi kun tulisit taas salille vetään ryhmiä, mä tulisin heti sun tunneille.
M: Voi kiitos, kyllä mua nyt tarvitaan kotona. Mutta nyt mun pitää mennä, Maija taisi herätä. Kiitti sulle tiedoista ja nähdään.
OH: Sanonko Mikolle terkkuja?
M: ET! Tai siis tarkoitan että ei kiitos, tulen käymään siellä tänään.
OH: Selvä, en puhu mitään että olet soittanut. Hei hei.
M: Hei.
Ei voi olla totta. Ihan kamalaa. Halvaus. Mikon luonteella se ei kyllä ole lainkaan hyvä juttu. Voi perse.
P: Mitä se sano?
M: Se on puoliks halvaantunu, kuntoutus alotetaan heti ku mahdollista mutta kukaan ei tiä sanoo toimiiko ne enää koskaan.
P: Voi vittu.
M: Niinpä.
Terhi ilmestyy meidän taa.
T: Mitäs tää kirotaan?
Petri kattoo ensin muhun ja huokaisee.
P: Terhi, meillä on sulle kerrottavaa. Istu tohon.
T: Mitä on tapahtunu?
M: Terhi, mitä Mikko on sanonu sulle vammoistaan?
T: Ei muutaku sen että sattuu joka paikkaan. Ei muuta.
P: Onko se puhunu että joku ei toimisi?
T: Mitä sä tarkotat?
M: Terhi, Mikko on puoliks halvaantunu. Sen käsi ei toimi lainkaan ja jalka todella huonosti.
T: Mitä sä ny puhut?
P: Mä kävin siellä tänään. Kyllä näin on. Mä olen pahoillani.
T: Ei, te ette nyt oo tosissanne. Eihän se voi olla halvaantunu, eihän?
M: On se. Mutta hei, sähän osaat kuntouttaa ihmisiä. Sä tiedät liikunnasta kaiken.
T: Mitä mä teen, mitä mä teen. Kertokaa mulle että mitä mä teen.
Kattotaan Petrin kans toisiamme. Ninpä, mitä täs nyt voi tehdä.
M: Pääseekö Mikko tänään oikeesti kotiin?
T: No niin se sano.
M: Kello on jo aika paljon. Millä se tulee?
T: En minä tiedä. Ei se sanonu.
M: Tarvisko meidän mennä varmuuden vuoks teille, tai siis me tullaan jos sä haluat, mä ainakin voin tulla.
Samassa Petrin puhelin soi. Se on Mikko.
P: Moro.
Mikko: Sori. Mä olen ihan pihalla.
P: Ymmärrän.
M: Voisitko sä tulla hakeen mut kotio?
P: Tottakai, hetikö?
M: Juu, tohtori anto luvan, hoitsut kattoo jotain apuvälineitä tos vielä mukaan. Pyörätuolia en luvannu ottaa. Semmoseen en kyllä istu. Apteekis tarvis sitte kans käydä.
P: Mä lähden tuleen.
M: Hyvä. Ja hei, sori oikeesti.
P: Mitäpä näistä.
P: Mikko soitti, se tulis nyt kotio.
T: Oikeesti, tuleeko?
P: Ainakin mä lähden sitä nyt hakemaan.
M: Maija voi jäädä meille nukkuun.
T: Ei, kyllä Maijan pitää olla kotona kun Mikko tulee.
Petri lähtee, suukko poskelle. Kiva suhteen alku. Tosi kiva. Melkein suoraan jostain satukirjasta, ensin nautitaan pala taivasta ja sitten palataan maanpäälliseen helvettiin. Terhi pakkaa tavaroitansa ja hakee Maijan.
M: Haluatko että mä tulen teille.
T: Ei sun tarvi, mä pärjään kyllä. Kiitti. Taas. Sä oot kultainen.
M: Soita jos tulee jotain.
Jaska nousee päin takaovea. Se jäi taas sinne. Menen päästämään sen sisään. Se luikahtaa heti yläkertaan. Joku on nukkunu sen sängyssä, sillä menee loppupäivä että se saa oman hajunsa petivaatteisiin.
Istun takapihan keinuun. Keinutan keinua ihan vähän, hymyilen maailmalle. Mulla on nyt mies. Kai. Pitäiskö sitä kysyä suoraan että seurustellaanko me nyt. Puhelin soi. Äiti soittaa. En vastaa. Nyt ei pysty. Muistelen viime yötä ja tunnen kuinka poskia kuumottaa. Ehkä tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti